Oppimispäiväkirja

Ennakkonäkemys aihealueesta

  • tietoliikenne on sähköisen informaation siirtämistä
  • siirto tehdään siirtoteitä pitkin
    • langattomat: 3G, 4G, LTE, GSM, GPRS, EDGE etc.
    • langalliset: ADSL, LAN, WAN, (ISDN) etc.
  • siirtotiet yhdistävät päätelaitteita: tietokoneet, puhelimet etc.
  • verkkojen arkkitehtuurista on lukuisia variaatioita
    • globaalit verkot
    • ad hoc -verkot
    • lähiverkot
    • jne.
  • tieto voidaan pakata eri tavoin ja se voidaan myös salata
  • loppukäyttäjälle näkyvät sovellukset ja yleisesti käyttäjärajapinta

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

  • Päivän aihe:
    • Johdatus kurssiin
    • Tietoliikennetekniikan lähtökohdat ja kehitys yleisesti
    • Verkkojen rakenteet pääpiirteittäin
    • Lyhyt katsaus tulevaisuuden sovellutuksiin: 5G ja puettava elektroniikka
  • Päivän tärkeimmät asiat: Neljässä tunnissa ei ehditty laajassa aiheessa vielä kovin pitkälle ja mielestäni ensimmäisenä luentopäivänä olikin tärkeintä hahmottaa kokonaisuus, jota kurssilla tullaan käsittelemään. Tärkeää on ymmärtää tietoliikennetekniikka käsitteenä ja havaita, kuinka monesta osatekijästä se koostuu (käyttäjänäkökulma, rakenne malleineen, monivaiheinen kehitys jne.)
  • Mitä opin tällä kertaa: Tärkeimpänä oppina olivat kurssin yleiseen suorittamiseen liittyvät seikat. Tietoliikennetekniikan lähtökohdat olivatkin minulle pääpiirteittäin tuttuja mutta luennon alussa esitetty esimerkki sähköpostin toiminnasta toi uutta ja hyödyllistä tietoa. Lisäksi 5G oli minulle terminä aivan uusi ja sen lyhyen esittelyn myötä ymmärsin, että millaisia vaatimuksia tulevaisuuden mobiiliverkkoihin kohdistuu; globaaleiden verkkojen funktio muuttuu ihmisten yhdistämisestä enemmän asioiden yhdistämiseen.
  • Jäi epäselväksi: -

Luentopäivä 2:

  • Päivän aihe:
    • Kommunikointimalli osatehtävineen
    • Kommunikointiverkot (WAN, MAN, LAN)
    • Kerrosarkkitehtuurit ja kerrosmallit
    • Protokolla ja sen tehtävät
    • OSI ja TCP/IP
  • Päivän tärkeimmät asiat: Mielestäni toisena luentopäivänä tärkeintä oli hahmottaa teoreettinen malli, joka kuvaa tiedonvälitystä kahden pisteen välillä. Olennaista oli hahmottaa kuinka kommunikointimalli ja kerrosarkkitehtuurit nivoutuvat toisiinsa ja kuinka lähetys- ja vastaanottopään “kerrospinot” keskustelevat toistensa kanssa protokollien välityksellä.
  • Mitä opin tällä kertaa: Keskeisenä oppina oli kerrosmallin ymmärtäminen ja se, kuinka se käytännössä toimii (luennon esimerkit). Lisäksi ymmärsin kerrosarkkitehtuurin periaatteen, joka on hajottaa sinänsä laaja tiedonsiirtotoiminto pienempiin ja ideaalitilanteessa toisistaan riippumattomiin osatehtäviin. Kerrosarkkitehtuuria voidaan sitten kuvata kerrosmalleilla (erityisesti OSI ja TCP/IP), jotka avautuvat suhteellisen helposti, kunhan kerrosarkkitehtuurin ensin tajuaa. Lisäksi opin prokollien toimintaperiaatteen kerromallin kerrosten välisenä keskustelutapana ja mitä tehtäviä protokollille on viestinvälityksessä määritelty.
  • Jäi epäselväksi: En ymmärtänyt kovinkaan tarkkaan toisen kalvosetin lopussa olleita esimerkkejä olioiden välisestä keskustelusta.

Luentopäivä 3:

  • Päivän aihe:
    • Tietoliikenteen standardointi
    • Siirtotiet, johtimelliset ja johtimettomat
    • Tiedon siirtäminen sekä sen onnistumiseen ja tehokkuuteen vaikuttavat tekijät
  • Päivän tärkeimmät asiat: Mielestäni kolmantena luentopäivänä oli tärkeintä ymmärtää johtimelliset ja johtimettomat siirtotiet ja niiden alatyypit. Lisäksi oli tärkeää hahmottaa, kuinka tieto sitten siirtyy fysikaalisessa mielessä näitä siirtoteitä pitkin.
  • Mitä opin tällä kertaa: Kolmannen luentokerran päällimmäisenä oppina oli siirtoteiden alatyyppien lukuisa määrä ja se, kuinka ne ominaisuuksiltaan eroavat. Kun erilaiset ominaisuudet ymmärtää, hahmottui sekin, miksi tietyntyyppistä siirtotietä käytetään kussakin tilanteessa. Tiedonsiirron kohdalla hahmottuivat melko hyvin kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat ja rajoittavat tiedonsiirtonopeutta ja kaistanleveyttä.
  • Jäi epäselväksi: Kanttiaaltojen mallinnus ja laskeminen

Luentopäivä 4:

  • Päivän aihe:
    • Analogisen ja digitaalisen signaalin enkoodaustavat
    • Siirtokapasiteetin jako kanavoimalla (multipleksointi)
  • Päivän tärkeimmät asiat: Neljäntenä luentopäivänä oli tärkeää ymmärtää, mihin enkoodauksella pyritään ja mitä erilaisia enkoodaustapoja on olemassa. Lisäksi olennaista oli hahmottaa syy kanavoinnin käyttämiseen ja käytössä olevat kanavointitavat eroavaisuuksineen.
  • Mitä opin tällä kertaa: Yhtenä keskeisenä oppina oli se, että niin analogista kuin digitaalistakin dataa voidaan enkoodata siirtotielle sekä analogiseksi että digitaaliseksi signaaliksi. On olemassa lukuisia enkoodaustapoja, joilla on omat hyvät ja huonot puolensa ja täten omat käyttötarkoituksensa. Kanavoinnin kohdalla tärkeää oli ymmärtää sen merkitys: kanavoinnin avulla siirtokapasiteettiä voidaan jakaa useamman siirrettävän signaalin kesken. Kanavointiinkin on olemassa useita menetelmiä, kuten esimerkiksi taajuusjakoon ja aikajakoon perustuvat menetelmät.
  • Jäi epäselväksi: Enkoodaus- ja kanavointimenetelmiin liittyvät kaaviokuvat.

Luentopäivä 5:

  • Päivän aihe:
    • Piirikytkentäiset ja pakettikytkentäiset verkot
    • Reititys kytkentäisissä verkoissa
    • Ruuhka ja sen hallinta tietoverkoissa
  • Päivän tärkeimmät asiat: Tärkeää oli ymmärtää kytkentäisen verkon käsite ja hahmottaa piiri- ja pakettikytkentöjen ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tärkeää oli ymmärtää erilaisten reititysstrategioiden olemassaolo ja niiden väliset eroavaisuudet. Ruuhkanhallinnasta olennaista oli hahmottaa se, miksi ruuhkanhallintamenetelmiä on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan.
  • Mitä opin tällä kertaa: Viidentenä luentopäivänä hahmottui ensinnäkin piiri- ja pakettikytkentäisyyden käsite. Piirikytkennässä kanava varataan käyttöön koko tiedonsiirron ajaksi siinä missä pakettikytkennässä data jaetaan paketteihin, jotka voidaan siirtää käyttäen solmuja joustavasti. Opin myös, että on olemassa useita reititysstrategioita, joiden tarkoituksena on lisätä tiedonsiirron tehokkuutta ja/tai alentaa kustannuksia. Luennoilla hahmottui myös, että ilman ruuhkan ennakointia ja hallintaa viiveet ja häviöt tiedonsiirrossa saattavat olla hyvinkin merkittäviä. Ruuhkaa voidaan hallita esimerkiksi ns. kontrollipaketeilla ja epäsuoralla tai suoralla ruuhkan signaloinnilla (congestion signaling).
  • Jäi epäselväksi: Dijkstran ja Bellman-Fordin algoritmien tarkka toimintaperiaate.

Luentopäivä 6:

  • Päivän aihe:
    • Matkapuhelinverkot
    • LAN-lähiverkot
    • Nopeat LAN-verkot toteutustapoineen
    • Langattomat LAN-verkot
  • Päivän tärkeimmät asiat: Yksi päivän tärkeistä asioista oli hahmottaa matkapuhelinverkkojen rakenne ja niiden suunnittelun perusperiaatteet. LAN-tekniikasta oli tärkeää ymmärtää erilaiset topologiat ja LAN-arkkitehtuurin perusperiaatteet. Lisäksi olennainen asia oli ymmärtää CSMA/CD käsitteenä ja havaita lukuisten Ethernet-versioiden olemassaolo. Langattomien LAN-verkkojen kohdalla tärkeää oli hahmottaa lukuisat tavat, joilla WLAN-verkko voidaan toteuttaa.
  • Mitä opin tällä kertaa: Matkapuhelinverkkojen kohdalla keskeisimmäksi opiksi jäi niiden solurakenne, jonka ansiosta verkkototeutukseen saadaan joustavuutta ja verkko kykenee vastaamaan vaihtelevaan kuormitukseen. LAN-verkkojen kohdalla opin, että LAN-verkko voidaan toteuttaa erilaisina topologioina (väylä, puu, rengas, tähti) ja LAN-protokollan arkkitehtuuria (eritysesti MAC) tarvitaan siirtotien kapasiteetin hallintaan. Lisäksi opin käsitteen CSMA/CD merkityksen. CSMA/CD on siirtotien varausmenetelmä, jossa lähetyspäätös perustuu kanavan kuuntelemiseen. Näin siirtotien käyttöastetta voidaan nostaa selvästi edeltäviin menetelmiin verrattuna. Lisäksi opin, että Ethernet-versioita on olemassa 10 Mbps siirtonopeudesta aina 10 Gbps nopeuteen asti. Nämä versioit eroavat toisistaan niin teknisen toteutuksena kuin myös käyttötarkoituksensa kannalta. Langattomista LAN-verkoista keskeisimpänä oppina olivat lukuisat vaatimukset, joita WLANeille asetetaan ja kuinka näihin teknisesti pyritään vastaamaan.
  • Jäi epäselväksi: Kaaviokuvat LAN-verkkoon liittyvien tekniikoiden toimintaperiaatteista.

Mitä opin kurssin aikana

Ehkä päällimmäinen oppi on se, että tietoliikenne on yllättävänkin laaja kokonaisuus eikä yksi kurssi tarjoa kuin pintaraapaisun käsiteltävistä aihealueista. Kurssin jälkeen minulla on perustietämys siitä, kuinka erilaiset langalliset ja langattomat yhteystavat toimivat ja minkälaisiin fysikaalisiin ominaisuuksiin ne perustuvat. Lisäksi opin, kuinka tietoliikenteeseen liittyviä toimintoja käsitellään laite- ja ohjelmistotasolla ja mitkä tekijät ohjaavat laitteiden välistä tiedonsiirtoa (kommunikointimalli, kerrosmalli).

Oppimisteknisenä asiana uutta oli Wiki-alustan käyttö ja sisällön tuottaminen siihen. En ollut myöskään aiemmin laatinut oppimispäiväkirjaa näin kattavassa muodossa, joten taitoa ja rutiinia senkin tekemiseen karttui.

Kotitehtävät

Viikko 40, Luentojen 1 & 2 kotitehtävä

Tehtäväkuvaus: Luo kuva oman kodin tietoliikenteeseen kuuluvista laitteista.

Viikko 41, ennakkotehtävä

Tehtäväkuvaus: Pohdi oman kotiverkkosi laitteiden välisiä yhteyksiä. Millaisia siirtoteitä laitteiden välillä käytetään? Syntyykö kotona useiden yhteyksien ketjuja?

Numerointi yllä olevan, omaa kotiverkkoani esittävän kaaviokuvan mukaan:

  1. Huoneiston datarasian ja NAT-reitittimen välillä käytetään CAT5E Ethernet -verkkokaapelia, joka toimii 100 MHz taajudella.
  2. Yhteys NAT-reitittimestä puhelimeen ja kannettavaan muodostetaan käyttämällä 802.11n standardiin pohjautuvaa WLAN-verkkoa, joka toimii 2.4 GHz ja 5 GHz taajuuksilla.
  3. Kuva ja tarvittaessa ääni kannettavasta ulkoiseen näyttöön ja televisioon siirretään HDMI-kaapeleilla, jotka pohjautuvat HDMI-standardin versioon 1.3 ja toimivat 340 MHz taajuudella.
  4. Ulkoinen näppäimistö ja hiiri ovat yhteydessä kannettavaan Bluetooth-yhteyden välityksellä. Käytössä on standardin versio 2.0 ja käytetty taajuus on 2.4 GHz.
  5. Digitaalinen televisiokuva siirretään antennipistokkeesta televisioon käyttäen koaksiaalikaapelia. Koaksiaalikaapeli toimii pääasiallisesti taajuusaluella 0 Hz - 10 GHz.
  6. Matkapuhelin ottaa vastaan paikkatietoa GPS-sateliiteilta GPS-signaalin välityksellä. Satelliitit lähettävät signaaleja pääasiassa kahdella eri taajuudella, jotka ovat L1 (1575,42 MHz) ja L2 (1227,6 MHz).
  7. Matkapuhelin kommunikoi GSM- ja 3G-tukiasemien kanssa matkapuhelinsignaalin välityksellä. Suomessa käytössä on kolme taajuusaluetta: 900 MHz taajuusaluetta käytetään sekä GSM- että 3G-verkoissa, 1800 MHz taajuusalue on ainoastaan GSM-verkon käytössä ja 2100 MHz taajuusalue vastaavasti ainoastaan 3G-verkon käytössä.
  8. Kaukosäädin välittää komennot televisiolle infrapuna-aaltojen välityksellä. Kaukosäädinsovelluksissa infrapunan kantotaajuus on noin 50 kHz:n suuruusluokkaa hieman laitevalmistajasta riippuen.

Useiden yhteyksien ketju syntyy, kun käytän kannettavaani kotona. Tällöin NAT-reititin hakee internet-yhteyden Ethernetin kautta ja välittää sen sitten WLAN-signaalin kautta tietokoneeseen.

Viikko 41, Luentojen 3 & 4 kotitehtävä

Tehtäväkuvaus: Toisen viikon kotitehtävässä on tarkoitus etsiä omassa kotiverkossa/laitteistossa käytettyjä

  1. Siirtoteitä ja taajuuksia (tehty ennakkotehtävässä)
  2. Siirtonopeuksia
  3. Protokollia
  4. Koodaus- ja kanavointimenetelmiä

2.

  1. CAT5E Ethernet –verkkokaapelilla teoreettinen maksiminopeus on 1 Gbps mutta käytännössä siirtonopeus on alempi.
  2. WLAN 802.11n –standardilla siirtonopeus vaihtelee välillä 54 Mbps – 600 Mbps.
  3. HDMI-standardin versio mahdollistaa 1.3 mahdollistaa 10,2 Gbps:n teoreettisen maksiminopeuden.
  4. Bluetooth 2.0 –standardin teoreettinen maksiminopeus on 2.1 Mbps.
  5. Digitaalisen television tapauksessa koaksiaalikaapelissa siirretään tietoa useiden kymmenien megabittien sekuntinopeudella.
  6. GPS-signaalit kulkevat valonnopeudella eli 299 792 458 m/s
  7. GSM-standardin maksiminopeus on 9,6 kbps ja 3G-standardiin pohjautuvat yhteyksillä Suomessa teoreettinen maksiminopeus on 42 Mbps Dual Carrier-tekniikan avulla, joka perustuu kahden mobiilidatakanavan yhtäaikaiseen käyttöön.
  8. Infrapunan nopeus vaihtelee välillä 2,4 Kbps - 1 Gbps. Television kaukosäätimen kohdalla siirrettävät tietomäärät eivät ole suuria, joten siirtonopeus on lähempänä välin alapäätä.

3. Internet-yhteyden kohdalla käytössä on TCP/IP-protokolla, joka on usean tietoverkkoprotokollan yhdistelmä. HDMI-standardilla kommunikointiprotokollia ovat The Display Data Channel (DDC), Transition Minimized Differential Signaling (TMDS) ja Consumer Electronics Control (CEC). Bluetooth-standardi hyödyntää suurta määrää erilaisia protokollia. Pakollisia protokollia kaikille “Bluetooth-pinoille” ovat LMP, L2CAP ja SDP. Lisäksi lähes kaikki Bluetoothin välityksellä kommunikoivat laitteet hyödyntävät HCI- ja RFCOMM-protokollia. Matkapuhelinverkossakin käytetään useita protokollia. Näistä voidaan mainita ainakin SS7 (Signalling System 7), LAPDm (Link Access Protocol D) ja MAP (Mobile Application Part).

4. Ethernetin käyttämät koodaustavat ovat 8B6T ja 8B/10B, jotka muuntavat digitaalista dataa digitaaliseksi signaaliksi. 802.11-standardissa käytetyt koodaustavat ovat BPSK/QPSK/FSK, jotka muuntavat digitaalista dataa analogiseksi signaaliksi. HDMI:n käyttämä TMDS-protokolla hyödyntää niin ikään 8B/10B-koodaustapaa. Bluetoothin käyttämä koodaustapa taas on FSK. DVB-C-standardin käyttämä koodaustapa on QAM (16-QAM, 32-QAM, 64-QAM, 128-QAM tai 256-QAM), joka sekin muuntaa digitaalisen datan analogiseksi signaaliksi.

3G-verkoissa käytetään kanavointina laajakaistaista koodijakokanavointia eli WCDMA:ta. GSM-verkoissa puolestaan hyödynnetään aikajakokanavointia eli TDMA:ta. Ethernet-pohjaisissa verkoissa kanavanvaraukseen sovelletaan CSMA/CD-menetelmää ja langaton 802.11-standardi puolestaan käyttää CSMA/CA-menetelmää. Bluetooth-standardissa käytetään taajuushyppelyä ja joko aikajakokanavointia (TDMA) tai tilastollista aikajakokanavointia (statistical time division multiplexing) riipuen siitä, siirretäänkö ääntä vai muuta dataa. Digitelevisiossa puolestaan käytetään COFDM-modulointia.

Viikko 42, ennakkotehtävä

Tehtäväkuvaus: Etsikää verkosta (Internet) erilaisia verkkoratkaisuja ja pohtikaa niiden taustalla olevia rakenteita (miten linkit yhdistyvät isommaksi kokonaisuudeksi etc.)

Tehtävänanto jäi itselleni epäselväksi, joten päädyin esittelemään erilaisia yhteystapoja.

Tietoliikenteessä yhteystavat voidaan jakaa karkeasti langattomiin ja langallisiin.

Langattomia yhteystapoja:

  • WLAN
  • GSM
  • 3G/4G
  • WiMAX

Langattomissa verkoissa rakenteen pääkohdat ovat langattomat päätteet ja tukiasemat. Erityisesti tukiasemat ja niiden toimintaperiaate ja sijoittelu ovat olennaisia tekijöitä, jotta langattomasta verkosta saadaan mahdollisimman suorituskykyinen ja kustannustehokas. Matkapuhelinverkot koostuvat soluista, ja käytössä oleva taajuusalue jaetaan niin, etteivät vierekkäiset solut käytä samaa taajuutta. WLAN-verkot voidaan jakaa rakenteeltaan kahteen päätyyppiin: ad-hoc-verkkoihin ja infrastruktuurisiin verkkoihin. Ad-hoc-verkoissa tieto kulkee laitteiden välillä ainoastaan WLAN-yhteyden kautta. Infrastruktuurisissa verkoissa tukiasemat ovat yhteydessä langalliseen verkkoon, mikä on tavanomainen WLAN-verkon toteutustapa. WiMAX-verkot muistuttavat rakenteeltaan matkapuhelinverkkoja: asiakaspäätelaite ottaa yhteyttä radioteitse operaattorin tukiasemaan, joka on yhteydessä operaattorin verkkoon nopean kaapeliyhteyden tai mikroaaltolinkin kautta.

Langallisia yhteystapoja:

  • LAN-verkot (Ethernet)
  • Valokuitu
  • ADSL

Langallisten verkkojen rakenteellisissa toteutuksissa haasteet ja toteutustavat ovat osittain erilaiset. LAN-verkon rakenteelliset toteutukset voidaan jakaa karkeasti neljään topologiaan: väylä, puu, rengas ja tähti. Käytännössä aina tälläinen yksittäinen LAN-verkko yhdistetään toiseen LAN- tai WAN-verkkoon, jolloin niistä muodostuu suurempia rakenteellisia kokonaisuuksia. Valokuituverkko taas koostuu rakennuksen sisäverkosta, liityntäverkosta ja runkoverkosta. Talojakamossa rakennuksen sisäverkko yhdistetään liityntäverkkoon verkkopäätteen avulla. Runkoverkko taas yhdistää useat liityntäverkot ja tarjoaa liitettäville rakennuksille yhteyden ulkoverkkoon (Internet). ADSL:n rakenteellisen pohjan muodostaa langallinen puhelinverkko, mikä selittää myös ADSL:n yleisyyttä. Käytännössä ADSL-toimii siten, että rakennukseen hankitaan ADSL-modeemi, joka liitetään puhelinverkkoon. Rakennuksesta puhelinverkko johtaa DSL-keskittimeen, joka erottaa puheliikenteen dataliikenteestä ja ohjaa dataliikenteen operaattorin runkoverkkoon ja tätä kautta Internetiin.

Viikko 42, luentojen 5 & 6 kotitehtävä

Tehtäväkuvaus: Pohtikaa omien laitteiden muodostamaa kokonaisuutta erityisesti kokonaisuuden eli verkon kannalta. Kuvatkaa kuinka tieto liikkuu laitteelta toiselle (kerrosmallin keinoin, protokollat huomioiden)

Kotiverkkoa on relevanttia lähteä tarkastelemaan oheisen, kurssin luentokalvoissa olleen TCP/IP-kerrosmallin kautta. Yleinen tilanne kotiverkossani on se, että siirrän dataa kannettavalta tietokoneeltani NAS-verkkolevyasemalle. Tällöin kuvan Host A on kannettava tietokone, Host B on NAS-asema, Network 1 kulkee WLANin kautta, Router J on NAT-reititin ja Network 2 kulkee Ethernet-johdon kautta.

Tarkastellaan lähemmin edellä kuvattua tiedonsiirtotapahtumaa. Host A:n sovelluskerroksessa määritellään se data, joka lähetetään Host B:lle. Osapuolten välisenä kommunikaatioprotokollana voi olla HTTP, sillä NAS-asema tarjoaa selainpohjaisen käyttöliittymän. Host A:n sovelluskerros muodostaa datasta paketteja, jotka siirtyvät Host A:n kuljetuskerrokseen. Kuljetuskerroksessa datapaketteihin lisätään ohjausinformaatiota ja protokollana käytetään TCP:tä. Kuljetuskerroksesta paketit siirtyvät verkkokerrokseen, joka sekin lisää paketteihin ohjausinformaatiota. Verkkokerros käyttää protokollanaan IP:tä, joka mahdollistaa verkkojen välisen pakettien reitityksen lisäämiensä IP-osoitteiden avulla. Tosin tässä tapauksessa data liikkuu vain samassa sisäverkossa. Seuraavaksi paketit siirtyvät linkkikerrokseen, joka huolehtii päätelaitteen ja verkon välisestä siirrosta ja vastaanottavan laitteen linkkitason osoitteesta. Tässä tapauksessa käytettävät protokollat ovat Ethernet ja WiFi. Viimeisenä kerroksena on fyysinen kerros, joka on fyysinen liityntä siirtotiehen, tässä tapauksessa radioaaltoihin (Network 1) ja Host B:n päässä parikaapeliin (Network 2).

Kannettavalta lähetetyt paketit päätyvät näin NAT-reitittimeen (Router J). Reititin koostuu kolmesta kerroksesta. Kuten todettua, fyysinen kerros toimii liityntänä siirtotiehen eli tässä tapauksessa radioaaltoihin ja parikaapeliin. Fyysisestä kerroksesta paketit siirtyvät linkkikerroksen kautta verkkokerrokseen, jossa IP-protokollan pohjalta tehdään reitityspäätös eli päätös lähettää paketit Host B:lle. Näin paketit siirtyvät fyysisesti parikaapelin vältyksellä Host B:lle, jossa saapuneet paketit kootaan yhtenäiseksi datakokonaisuudeksi.

Viikoittainen ajankäyttö

Luentoviikko 1

Lähiopetus: 8 h

Kotitehtävät: 3 h

Luentoviikko 2

Lähiopetus: 8 h

Kotitehtävät: 3 h

Luentoviikko 3

Lähiopetus: 8 h

Kotitehtävät: 4 h

Tenttiin valmistautuminen

Tenttiin valmistautuminen: 20 h (arvio)