Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ennakkonäkemys aihealueesta

Tekniikasta kiinnostuneena uskoin, että ymmärsin tietoliikennetekniikan periaatetasolla. Ajattelin, että tietoliikennetekniikan tarkoitus on siirtää tieto paikasta toiseen (tietokoneeseen, laitteeseen, järjestelmään jne). Tiesin myös, että kaikki järjestelmät eivät ole yhteensopivia, joten niiden väliin tarvitaan aina erilaisia “palikkoja”, joilla tieto muutetaan toiseen sopivaksi oli. Tiesin myös, että verkot ovat laajoja kuten internet on maailman laajuinen yhtenäinen verkko johon liitymme yhteen pisteeseen. Kun lähetän sähköpostia kiinalaiselle, tieto menee todellisuudessa hyvin monen verkon läpi. Tiesin myös, että tietoliikennetekniikka on hyvin pitkälti standardisoitua mekaanisella ja ohjelmallisella tasolla. Termistö ja tekniset yksityiskohdat ovat minulle vieraampia ja niitä uskon oppivani tällä kurssilla.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Päivän aiheena oli johdatus tietoliikennetekniikkaan ja käytiin läpi kerrosmallit, joilla kuvataan nykyaikaisen tieteliikenteen toimintaa. Ymmärsin jo varsin hyvin mitä tietoliikennetekniikka on periaatetasolla, joten johdanto-osuudesta en oppinut paljoa uutta.

Kerrosmallilla kuvaaminen oli minulle uusi asia ja uskoin ymmärtäväni mallin merkityksen ja pystyin yhdistämään sen nykyaikaiseen tietoliikennetekniikkaan. Opin, että laitteet joiden välillä tiedonsiirtoa tehdään, voidaan ajatella koostuvan kerroksista ja jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä. Analogiat arkipäiväiseen kommunikointiin auttoivat ymmärtämään asiat. Olin kuullut termin “protokolla” aikaisemmin ja uskoin tietäväni mitä se tarkoittaa, mutta en olisi osannut pukea sitä sanoiksi. Nyt opin, että protokolla tarkoittaa käytäntöä, jolla kaksi saman kerroksen osaa kommunikoivat keskenään. Opin juuri sitä mitä kurssilta toivoinkin; termistön oikeita merkityksiä. Kuva, jossa kukin kerros tekee oman tehtävänsä ja lähettää pakettijonon paikasta A paikkaan B, avasi minulle minulle, miten pakettiliikenne toimii. Olen monesti arkikielessä puhunut paketeista tiedonsiirron yhteydessä, ymmärtämättä mitä ne oikeasti tarkoittavat.

Käytännön esimerkit kerrosmallista sähköpostin ja ftp:n toiminnalla auttoivat ymmärtämään, mitä tapahtuu kahden laitteen välisessä tiedonsiirrossa. Opin luennolla, että millaisia toimintoja on “alla” (mitä käyttäjät eivät näe) ja opin muutaman uuden termin kuten TCP/IP ja UDP. Ne olivat sanoina tuttuja, mutta nyt ymmärsin hieman tarkemmin, mitä ne oikeasti ovat. Eli protokollia, joilla kuljetuskerrokset kommunikoivat keskenään.

Koska luennossa oli minulle paljon itsestäänselvyyksiä, mikään ei jäänyt epäselväksi. Odotan seuraavalta luennolta enemmän käytännön esimerkkejä.

Luentopäivä 2:

Käytiin lisää asiaa protokollista. Kaikki asiat eivät olleet enää hyvässä muistissa, joten tuli hyvää kertausta. Opin, että protokollilla on erilaisia toimintoja. Päällimäisenä jäivät mieleen virheenkorjaus, pakkaaminen ja kokoaminen. Virheenkorjausesta opin, että todellisuudessa mitään virheenkorjausta ei tehdä, vaan pyydetään lähettämään paketti uudestaan. Protokollat pilkkovat tietoa eri kokoisiin paketteihin, riippuen protokollasta. Pienissä paketeissa on hyötyänä, että silloin virheenkorjaus on helpompaa, koska pieni paketti on nopeampi lähettää uudestaan. Isot paketit taas ovat hyvä, kun siirretään isoa määrää dataa esim. videon striimaus. Mieleen jäi myös vuon valvonta, joka mahdollistaa sen, ettei tarvitse odottaa vastapuolen kuittausta jokaisesta paketista, jotta voitaisiin lähettää seuraava, vaan lähetään n määrä paketteja kerralla ja odotetaan, kun kaikista paketeista tulee kuittausviestit.

Lyhyesti käytiin myös läpi standardeja. Standardien tehtävä on mahdollistaa yhteensopivuus, jotta laaja verkko voi toimia yhdessä. Standardien muna-kana-ongelmana on, että yleensä standardit ovat aina myöhässä ja kehittyneempää teknologiaa olisi jo tarjolla. Tämä on tosin ymmärrettävää, koska liian aikainen standardointi tarkoittaisi sitä, että standardeja jouduttaisiin muokkaamaan paljon kehityksen alussa.

Lisäksi käytiin läpi erilaisia siirtoteitä ja unohdettiin lähettävä ja vastaanottavat laitteet. Siirtotiet voidaan jakaa johtimellisiin ja johtimettomiin siirtoteihin. Johtimellisen on vähemmän altis häiriölle. Johdollinen voidaan toteuttaa joko parikaapelilla, koaksiaalikaapelilla, opitisella kuidulla tai sähköjohdolla. Parikaapeleista opin, että niitä eri kategorioissa sen mukaan, miten hyvin ne ovat suojattu häiriöiltä. Mitä nopeammin tietoa halutaan siirtää, sitä parempi häiriösuojaus tulee olla. Pari- ja koaksiaalikaapelissa signaali vaimenee nopeasti, kun etäisyys kasvaa, joten signaalia täytyy vahvistaa väliajoin. Optisessa kuidussa tapahtuu myös vaimenemista, mutta kuidulla voidaan silti siirtä paljon pitempiä matkoja ilman vaimenemista. Ymmärsin johtimellisten siirtoteiden periaatteet hyvin.

Johtimettomat siirtotiet olivatkin vaikeampi asia. Ymmärsin, että johtimettomassa siirrossa ideana on se, että signaali etenee ilmassta tai muussa väliaineessa antennin välityksellä. Antennit jaetaan suunnattuihin ja suunaamattomiin. Suunnatuissa tulee nimensä mukaan suunnata antennit toisiinsa esimeriksi lautasantennin täytyy olla hyvin tarkasti suunnattu. Ympärisäteilevä sen sijaan lähettää signaalia ympärilleen tai vastaanottaa sitä kaikista suunnista. Myös on olemassa näiden välimalleja, jotka eivät ole täysin ympärisäteileviä tai suunnattuja. Johtimettomat siirtotiet voidaan vielä jakaa tekniikan mukaan mikroaaltolinkkeihin, sateliittilinkkeihin, radioteihin ja infrapunaan.

Mikroaaltolinkeissa käytetään suunnattuja antenneja ja tietoa voidaan siirtää pitkiäkin matkoja. Tärkeänä ehtona on näköyhteys (maksimi on ns. radiohorisontti, joka on hieman suurempi kuin näköhorisontti). Mikroaaltolinkkien suurin ongelma on etäisyydestä johtuva vaimeneminen, mutta myös esimerkiksi sade voi vaikuttaa signaalin laatuun. Opin, että sateliittilinkit ovat periaattessa yhtälailla mikroaaltolinkkejä, jotka leijuvat vain avaruudessa. Uutena asiana tuli siis, että sateliitit eivät ole pelkästään oma järjestelmänsä vaan liittyvät tähän kokonaisuuteen.

Radiotie on periaatteessa hyvin samanlainen kuin mikroaaltolinkit, mutta se ei toimi suuntaamattomasti. Tämän takia esimerkiksi auton radiossa ei tarvitse olla lautasantennia. Radioaallot eivät vaimene yhtä paljon mikroaallot, mutta häiriöitä syntyy monitie-etemisen takia eli koska informaatio “kimpoilee” kohteeseen hyvin montaa eri reittiä.

Monitie-eteneminen oli minulle uusi asia jota en koskaan aikaisemmin ollut ajatellutkaan. Ymmärsin, että signaali tulee kohteeseen useaa eri reittiä ja sen takia osa signaalista tulee myöhässä, mikä aiheuttaa signaalin levenemisen. Tämä leveniminen voi aiheuttaa ongelma, jos signaalin lähetysnopeus on korkea ja on vaikea erottaa oli signaali nyt yksi vai nolla.

Lopuksi käytiin kommunikointijärjestelmiä. Pääpointtina oli, että Fourier-analyysin avulla voidaan luoda sini(ja kosini)aalloista eri muotoisia signaleeja kuten kanttiaaltoa. Fourier-analyysi on minulle edellisistä opinnoista tuttu joten se ei sinällään ollut vaikea asia. En oikein ymmärtänyt mitä lopussa käyty signaalin taajuustasoon muuttaminen sitten kertoi meille.

Luentopäivä 3:

Päivän teema oli linkit ja koodaus. Koodaustekniikoilla tarkoitetaan yleisesti sitä kuinka analoginen tieto pitää muuttaa digitaaliseksi tai toisin päin. Nykyään digitaalista tietoa käytetään paljon, mutta moni tekniikka, kuten radiolinkit toimivat analogisella signaalilla, joten analogista tekniikkaa tarvitaan vielä edelleen.

Digitaalinen tieto voidaan koodata monella eri tavalla. Yleistietona ajatellaan, että NRZ-L-tekniikka olisi ainut tapa, mutta opin, että on myös paljon monia muita. Eri tekniikkoja on kehtitetty sen takia, että vihreen havainnointi ja synkronointivirheet saataisiin minimoitua. Digitaalisesta tietoa voidaan myös sekoittaa (scrambling) jonka tavoitteena on korvata sellaiset bittijonot jotka aiheuttavat vakiojännitteen sellaisella bittijonolla, joka aiheuttaisi mahdollisimman paljon vaihtelua. Esimerkiksi bipolar-AMI-koodattussa signaalissa pitkä nollajono voidaan korvata vaihtelevalla signaalilla. Vastaanottaja tunnistaa sekoitetun signaalin siitä, että se saadaan näyttämään tarkoituksella kahdelta peräkkäiseltä virheeltä.

Digitaalinen data voidaan muuttaa analogiseksi moduloinnilla. Moduloinnilla tarkoitetaan kun yhtä signaalia muokataan toisella signaalilla. Modulointia voidaan tehdä amplitudilla, tajuudella tai vaihe-erolla. Ts. 1- tai 0-bitti esitetään esimerkiksi amplitudin muutoksena.

Analogisen datan muuttaminen digitaaliseksi tapahtuu myös moduloimalla signaali ja sitten enkoodamalla se. Yleensä käytetään pulssikoodimodulointia, joka perustuu näytteenottoteoriaan. Modulointi voi perustua lineaariseen, epälineaariseen tai muutokseen perustuvaan koodaukseen. Jokaisessa tavassa on hyötynsä.

Analogisesta data voidaan tehdä analogisesta myös moduloimalla. Yleensä tätä tehdään, jos tarvitaan korkeampaa taajuuttaa tai tietoa täytyy kanavoida. Modulointi voidaan toteuttaa yhtälailla amplitudilla, taajuudella tai vaihe-erolla.

Seuraavaksi käytiin läpi synkronista ja asynkronista tiedonsiirtoa. Synkroninen perustuu siihen, että lähettäjällä ja vastaanottajalla on synkronoitu kello ja bitit luetaan tietyllä ajan hetkellä. Asynrkonisessa taas kellolla ei ole väliä vaan lähetetään keskeyttämättömiä bittijonoja. Hyvänä puolena siinä on ettei kellosta johtuvia virheitä voi tulla. Asynkroninen soveltuu hyvin “hitaisiin” kohteisiin, kuten näppäimistöön. Nopeissa kohteissa täytyy käyttää synkronista siirtoa.

Bittivirheellä tarkoitetaan sitä, että bitti luetaan väärin. Virheitä voidaan havainnoila eri menetelmillä. Yksinkertaisin menetelmä on pariteettibitti jossa jokaisen paketin perään lisätään pariteettibitti ja joka on joko 1 tai 0 riippuen onko lähetettävien bittien lukuamäärä pariton tai parillinen. Kehittyneempi menetelmä on käyttää virheentarkistussummaa, joka lasketaan jollain algoritmilla ja liitetään pakettiin. Virheentarkistussumma lasketaan myös vastaanottaessa ja verrataan onko se edelleen sama. Toinen vaihtoehto on käyttää ns. koodisanaa.

Seuraavaksi oli vuorossa linkit. Linkki tarkoittaa yleisesti kahden laitteen välistä tiedonsiirtoa. Yksinkertaisimmillaan linkki voidaan toteuttaa stop and wait -menetelmällä, jossa lähetetään paketti, odotetaan kuittausta ja kun kuittaus saapuu, lähetetään seuraava paketti. Ongelamana tässä on hitaus. Siksi on kehitetty esimerkiksi ikkuna-menetelmä, jolla voidaan lähettää useita paketteja, jotka laitetaan puskuriin. Ikkunamenetelmässä on suurempi riskeille ja siksi tarvitaan menetelmiä virhein hallitsemiseen.

Virheitä stop and wait -menetelmän lisäksi voidaan välttää käyttämällä Go back N -menetelmällä. Aina kun paketti ei tule perille siitä lähetetään kuittaus ettei paketti i ole tullut perille. Kuittauksen saatuaan lähettäjä lähettää siihen mennessä lähetetyt paketit uudelleen. Toinen menetelmä on Selective Reject. Se eroaa go back N:sta niin, että siinä ei lähetetä kaikkia paketteja uudestaan vaan ainoastaan puuttuvat paketit. Sen huono puoli on, että vastaanottajan täytyy pitää vanhoja paketteja puskurissa. Sopii hyvin pitkille etäisyyksille, jolloin paketteja ei mielellään lähetetä uudestaan.

Päivän viimeisin aihe oli kanavointi. Kanavointi tarkoittaa sitä, että siirtotiellä/linkillä voidaan käyttää useaa signaalia jotka on jaettu eri kanaville. Kanavoinnin hyviä puolia on, että se on taloudellinen. Kanavointi voidaan toteuttaa taajuuteen tai aikaan perustuen. Taajuuteen perustuvassa kanavoinnissa jokaisella kanavalla on oma taajuuskaista käytössä ja vastaanottaja suodattaa itselleen sen taajuuden jota haluaa kuunnella. Aikaan perustuvassa taas suodatetaan ne tietyt ajan hetket jolloin halutun kanavan signaalin on kuunneltavissa eli eräällä tavalla valitaan ikkuna. Myös on kehitetty menetelmä nimeltään taajushyppely, jossa hyödynnetään tajuutta sekä aikaa. Lähetetty tieto jaetaan eri taajuuksilla ja ajanhetkille niin signaalia on vaikea tukkia tai varastaa.

Luentopäivä 4:

Tämän luennon aiheena olivat verkot. Ensin käytiin läpi optisen kuidun kanavointiin liittyviä asioita jotka jäi käymättä viime kerralla. Optisessa kuidussa kanavointi voidaan tehdä käyttämällä valon eri taajuuksia eli valon eri värejä. Näin yhdessä optisessa kuidussa voidaan siirtää useaa eri signaalia.

Sitten mentiin päivän teemaan. Verkot koostuu useista linkeistä. Todellisuudessa esimerkiksi internet on siis yhdistelmä suuria verkkoja. On päädytty kahteen erilaiseen verkkotyyppiin, dataliikenneverkkoon ja teleliikenneverkkoon. Nämä verkkotyypit ovat syntyneet eri tyyppisistä tarpeista. Teleliikenne on toisin sanoen puhelinverkko, jossa yhteyden pysyminen on kaikkein tärkeintä. Dataliikenteessä taas verkon kapasiteettia pyritöään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi internet.

Teleliikenteessä käytetään piirikytkentää, jossa ensin muodostetaan yhteys verkkosolmuja pitkin, data siirretään ja kun data on siirretty, yhteys lopetetaan. Dataliikenteessa taas käytetään pakettikytkentäisiä verkkoja. Pakettikytkentäiset verkot voidaan jakaa tietosähke- ja virtuaalipiirikytkentätapoihin. Tietosähkeessä paketit lähetetään täysin itsenäisesti ilman viittausta muihin paketteihin. Näin jokainen paketti voi päätyä perille hieman eri reittiä, eri järjestyksessä ja vastaanottajan tehtävä on laittaa paketit järjestykseen. Virtuaalipiirissä taas, hieman samaan tapaan kuin piirikytkennässä, avataan virtuaalinen reitti jota pitkin kaikki paketit lähetetään. Tietosähke osaa välttää ruuhkat ja soveltuu hyvin, jos lähetettävää tietoa on vähän.

Reititys on menetelmä, jolla tieto saadaan siirretty haluttuun paikkaan verkossa, jossa on paljon solmuja. Reititykselle asetetaan paljon ehtoja, jotka ovat osittain ristiriidissa keskenään esimerkiksi reitityksen tulee olla yksinkertainen ja tehokas, mutta toisaalta myös oikeudenmukainen. Reititys voidaan toteuttaa laskemalla “hyppyjen” määrää, kiinteillä tauluilla, tulvimalla, satunnaisella tai mukautuvalla reitityksellä. Reititystä varten on paljon erilaisia algoritmeja ja jokaisessa on puolensa. Tavoitteena on kuitenkin löytää tapa jolla tieto löytää perille, reitityksen ehdot huomioiden.

Ruuhkautuminen tarkoittaa sitä, kun verkon jokin osa menee tukkoon eli käytännössä puskuri menee täyteen eli verkko siirtää dataa nopeammin kuin solmut ehtivät sitä prosessoimaan. Ruuhkautuminen on siitä paha asia, että verkon ruuhkautuessa protokollat alkavat lähettää uudestaan paketteja, kun niiden ajastin menee loppuun, mikä aiheuttaa lisää tukoksia. Verkkoa voi käytännössä käytttää siksi vain noin 80 % asteella.

Ruuhkautumista voidaan estää niin, että jos solmu tukkiintuu, se solmu hidastaa tai lopettaa pakettivirran muista solmuista. Toinen vaihtoehto on lähettämällä paketti, jolla estetään pakettien lähetys.

Lopuski käytiin vielä paikallisia verkkoja sekä tulevaisuuden näkymiä ethernetistä. Paikallinen verkko on sinällään käsitteen varsin tuttu, joten se ei tarjonnut minulle mitään uutta. Ethernettiin liittyvässä kalvosetissä oli mielenkiinoista nähdä miten tekniikka kehittää näkymättä meille tavallisille käyttäjille.

Mitä opin kurssin aikana

Mielestäni kurssi oli varsin kattava. Opin paljon asioita joita ei ehkä ihan maalaisjärjellä pysty ajattelemaan, mutta ovat kuitenkin järkeen käyviä, kun niitä sitten ajattelee.

Protokollat olivat minulle aika tuntematon asia, mutta nyt ymmärrän mielestäni varsin hyvin mikä niiden rooli on. Toisaalta myös käsitys tietoliikenteestä, dataverkoista yms. laajentui huomattavasti. Osa asioista tuntuu silti jääneen hieman mysteeriksi.

Kotitehtävät

Kotitehtävä 1

Tehtävänanto: “Luo kuva työpaikan/kodin/kämpän/jonkin tutun paikan tietoliikenteeseen kuuluvista laitteista, niiden käytöstä ja jopa yhteen linkittymisestä sekä niissä käytetyistä palveluista”

Valittu työpaikka joka on sähkönjakeluyhtiö. Jakeluverkkoyhtiössä tapahtuu monenlaista tiedonsiirtoa:

- Miten graafisesta käyttöliittymästä nappia painamalla saadaan yhteys kaukokäyttöjärjestelmään ja sitten vielä kytkinlaitteeseen, jopa satojen kilometrien päähän? Onko viivettä? Viiveen pituus maaseudulla ja kaupungissa? Mistä viive johtuu?

- Missä tiedot kulutus- ja vikadatasta pidetään? Onko ne esim. pilvessä?

- Miten tietoturva näin arkaluontoisessa asiassa toteutetaan?

(Jälkikäteen mietittiny valitsi epätyypillisen ja vaikean ympäristön.)

Ennakkotehtävä 2

Tehtävänanto: “Etsi ensimmäiseen kotitehtävään valitsemistasi tietoliikenneratkaisuista niiden tarvitsema/tarjoama datanopeus ja mahdollinen taajuuskaista. ”

Kuvan tapaukset voidaan toteuttaa monella tekniikalla. Maaseudulla erotinasemiin ei ole usein vaihtoehtoja ja käytetään GPRS-tiedonsiirtotekniikkaa toimii 850, 900, 1800 tai 1900 MHz taajuusalueilla ja nopeus on pääasiassa 114 kb/s. Maaseudulla voidaan käyttää myös Wimax-tiedonsiirtotekniikkaa. Wimax toimii 10-66 GHz taajuusalueella, mutta Suomessa käytetään 3,5 GHz taajudella. Taajamissa vaihtoehtoja on enemmän ja voidaan käyttää valokuitua tai laajakaistaa (adsl), joille palveluntarjoajat tarjoavat erilaisia nopeuksia esim. 10 Mbps. Toimiston sisällä on oma lähiverkko, joka käyttää Ethernet-verkkoa ja nopeus on yleensä väliltä 10-100 Mbps

Kotitehtävä 2

Tehtävänanto: “Ensimmäisten luentojen kotitehtävissä selvititte laitteita ja palveluita. Tässä kotitehtävässä selvitetään laitteiden ja palveluiden käyttämiä protokollia sekä siirtoteitä.”

Tietojärjestelmän ja microSCADA-kaukokäyttöjärjestelmän välillä tiedonsiirto voidaan toteuttaa joko OPC- tai SCIL API-rajapinnan kautta. Erotinasemien ala-asemien ja microSCADAn viestiliikenneprotokollina käytetään esimerkiksi IEC 60870-5-101 (IEC-101) ja IEC 60870-5-104 (IEC-104) protokollia. IEC-101 on hieman vanhempi ja sitä käytetään vanhemmissta järjestelmissä. Uudemmissa järjestelmissä käytetään IEC-104:ää, joka on toimii TCP/IP-verkossa.

WWW-sovelluksissa ovat yleensä tehty jollain ohjelmointirajapinnalla. Itse selaimessa käytetään http:tä (hypertext transfer protocol) ja ohjelmointirajapinnassa voidaan käyttää esimerkiksi JRMP:tä (Java Remote Method Protocol).

Siirtotiet voivat monesti olla radiolinkkeihin perustuvia. Jos ne olisivat mikroaaltolinkkejä, tarvittaisiin todella paljon suunnattuja antenneja. Kuten tehtävässä 1 todettiin, taajamissa siirtotienä voidaan käyttää esimerkiksi valokuitua. Myös sähköjohtoa voidaan käyttää siirtotienä, mutta se ei ehkä yksin ole paras mahdollinen ratkaisu, koska niitä ohjaussignaaleja tarvitaan juuri silloin, kun sähköjohto on pois käytöstä. Toimiston sisäinen lähiverkko on yleensä toteutettu parikaapelilla.

Ennakkotehtävä 3

Tehtävänanto: “Etsi toisessa kotitehtävässäsi valitsemissasi siirtotieratkaisuiissa käytetty koodaus- ja kanavointitapa. ”

Radioteiden kanavoinnissa käytetään CMDA:ta. Se voidaan toteuttaa joko taajuushyppelynä tai suorasekventointina. Valokuidussa käytetään WDM-kanavointia. Lähiverkoissa CSMA/CD- tai CSMA/CA-kanavointitekniikkaa.

Kotitehtävä 3

Tehtävänanto: “Käykää tutustumassa vähintään viiden muun henkilön kotitehtäviin ja tehkää niistä lyhyt analyysi omalla sivulle (vahvuudet, heikkoudet, …) ”

Analysoin seuraavia sivuja:

Jarkko Kananen: Tehtäviä ei oltu tehty kuin kaksi. Kahdelta ensimmäiseltä luennolta oli kuitenkin tehty aika mielenkiintoisia havaintoja. Kuitenkin osaa asioista ei taidettu jaksaa miettiä kunnolla tai analysoida sen tarkemmin, vaan ohitettu. Kotitehtävissä oli mainittu hyvin mistä tieto on löydetty, mikä on tietysti hyvä asia.

Sini Nurmi: Ennakkonäkemyksessä ei ole mainittu oikeastaan mitään ennakkokäsityksiä vain listattu pelkkiä termejä. Luentopäiväkirjoissa 1. ja 2. päivän kohdalla on hyvin selitetty omat ahaa-elämykset ja mikä jäi epäselväksi, mutta luentopäiväkirjassa mielestäni tulisi myös kertoa miten se asia oikeasti (omasta mielestä) menee ja oppia ne asiat. 3. luennon luentopäiväkirja oli paljon parempi tältä osin, tosin vaikutti hieman copy-paste-menetelmältä ja on vain kirjoitettu jotain, että saadaan tekstiä, ymmärtämättä asiaa.

Ville Tele: Vasta ensimmäinen ja toinen tehtävä olivat tehty. Kuin edellisessä, ennakkotehtävässä ei oltu kerrottu oikeasti mitään, vaan listattu termejä. Luentopäivistä myöskään ei oikeastaan oltu kirjoitettu mitään vaan tehty listaukset. Mielestäni aina olisi parempi kirjoittaa päiväkirja esseemäisesti. Kotitehtäviin ei nähtävästi oltu käytetty yhtään aikaa vaan tehty nopeasti.

Samuli Siiltonen: Ennakkotehtävä puuttui kokonaan. Luentopäiväkirjaa tässäkään ei ollu kirjoitettu päiväkirjamaisesti vaan vain listaamalla. Kotitehtävät sen sijaan oli tehty varsin mallikkaasti. Tietoa oli selvitetty hyvin ja myös merkitty lähteitä.

Tuukka Koivisto: Ennakkotehtävä oli kirjoitettu sopivan nasevasti ja ennakkokäsitys tuli hyvin selville. Luentopäiväkirjaa oli kirjoitettu vain ensimmäisestä luennosta. Luentopäiväkirjassa ei oikeastaan kuvattu omaa oppimista vaan selitettiin luennoilla käytyjä asioita. Selitys olisi ehkä voinut olla hieman lievä laajempi ja pohtivainen.

Ennakkotehtävä 4

Tehtäväanto: “Lukekaa wikissä pääsivulla kohdassa “linkkejä ja muuta materiaalia aihepiiriin” löytyvä WLAN -artikkeli ja pohtikaa kuinka tunneilla opetetut asiat suhteutuvat siihen. ”

Totta puhuen tuntui, etten oikein ymmärtänyt mitään koko artikkelista, koska siinä oli hyvin paljon ammattitermistöä. Kuitenkin pääpointti vaikutti olevan, että tekniikka kehittyy ja mielenkiintoiseen suuntaan. MIMO-tekniikassa käytetään useaa antennia, joka mahdollistaa tiedon nopeamman siirroon. Toisaalta myös omakohtaisista kokemuksista voin sanoa, että langattomien verkkojen nopeudet ovat silkkaa kusetusta eivätkä koskaan yllä lupaamaansa.

“Etsikää verkosta sivu tai pari, jotka esittelevät LTE-tekniikkaa (mobiiliverkko) ja pohtikaa mitä uutta kyseinen tekniikka tuo siihen mitä tunneilla on opetettu. Millaisia kysymyksiä aihepiiri herättää? ”

Wikipediasta huomasin, että Turussa on päästy 47 Mb/s nopeuksiin. Kehittyessään jopa 1 Gb/s nopeuteen. Kuitenkin kuten luennoilla olemme oppineet, langaton reitti on aina jaettu ja ruuhkautuessaan nopeus tulee hidastumaan. Mielenkiintoista tässä on se, että LTE:llä on mahdollista luoda suurikokoisia soluja ja tiedonsiirto on mahdollista myös liikkuessa. Ilmeisesti tätä voitaisiin hyödyntää junissa ja lentokoneissa. Sinällään asia ei herätä kysymyksiä vaan epälyjä, onko tämäkin vain liian hyvää ollakseen totta?

Kotitehtävä 4

Tehtävänanto: “Tarkastallaan 4. kotitehtävässä siirtotien/verkon hyödyntämiseen ja tehokkuuteen liittyviä asioita. Riippuen kunkin tarkastelemista laitteista/sovelluksista/teknologioista pohtikaa hieman kuinka valituissa lähestymistavoissa siirtotien/siirtoverkon tehokas käyttö on huomioitu. Onko kyse kanavoinnista vaiko verkkotekniikoista joilla tehokkuus ja yhtäaikainen käyttö saadaan aikaiseksi. ”

Sinällään voisi olettaa, että sähkönjakeluyhtiössä sähköverkoon liittyvä tiedonsiirto on pyritty tekemään tehokkaaksi kuin mahdollista taloudellisissa rajoissa. Uskoisin, että tehokkuutta haetaan kanavoinnilla, koska se on varsin kustannustehokas. Toisaalta esimerkiksi 110 kV:n johdon ukkosjohdoissa siirretään valokuitua, joka ei ole hirveän edullista, mutta sillä haetaan erittäin nopeaa suojalaitteiden toimintaa.

Toimistossa tiedonsiirtoa on tehostettu laittamalla wlan-tukiasemat joka paikkaan niin, että koko rakennus tulee katetuksi, mutta wlania on tarkoitus käyttää vain puhelimissa (ja tableteissa). Työasemille tulee kiinteät ethernet-liitynnät, joilla varmistetaan ettei esimerkiksi puhelimien datansiirto haittaa työskentelyä.

Viikoittainen ajankäyttö

Luentoviikko 1

  • Lähiopetus: 6 h
  • Oppimispäiväkirja ja kotitehtävä: 2 h

Luentoviikko 2

  • Lähiopetus 6 h
  • Oppimispäiväkirja ja kotitehtävät: 2 h

Luentoviikko 3

  • Lähiopetus 6 h
  • Oppimispäiväkirja ja kotitehtävät: 2 h

Luentoviikko 4

  • Lähiopetus 6 h
  • Oppimispäiväkirja ja kotitehtävät: 2 h

Tenttiin valmistautuminen 12 h.