Sarin WIKI-sivu

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ennakkonäkemys aihealueesta

Tietoliikenne tarkoittaa mielestäni tietoa, joka liikkuu bitteinä erilaisissa verkoissa. Mieleen tulee jostakin syystä ensimmäisenä sähköpostit, vaikka ne ovatkin työelämässäni jopa vähentyneet. Tietoliikenne on myös puheluita: nyt langattomia ja ennen langallisia. Tietoliikenne on jotakin, joka toimiessaan helpottaa elämää suunnattomasti. Tilaan lentoliput sähköisesti, teen lähtöselvityksen kännykällä, varaan matkakohteen hotellipalveluita verkossa. Jos vuokra-auton varaus ei onnistunutkaan verkkopalveluna, olen perheineni keskiyöllä Nizzan lentokentällä ihmettelemässä, mistä numerosta soittaisin taksin erittäin puuttuvalla ranskan kielelläni. Tietoliikenne on jotakin, josta en ole koskaan oikeastaan tiennyt mitään, vaikka käytän palveluita, jotka mahdollistaa tietoliikennetekniikka. Jollan tavalla arvostan niitä ihmisiä, jotka puhuvat datasiirosta kuin makaronilaatikon valmistamisesta. En osaa myöskään kiinan kieltä, mutta yksinkertaisen komentorivin kirjoittamisen oppiminen olisi vähintään yhtä kova juttu kuin pari kohteliaisuutta kiinaksi.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1: 21.9.12

  • Päivän aihe: Tietoliikennetekniikka - yleiskuva koko luentosarjasta
  • Päivän tärkeimmät asiat:

1. Tietoliikennetekniikan perimmäinen ongelma on kyky toistaa yhdessä paikassa kirjoitettu viesti toisessa paikassa. Aika simppeli tavoite, mutta ei ehkä kuitenkaan niin yksinkertainen toteuttaa. 2. Jonkinlaisen ison kuvan muodostaminen tietoliikennetekniikasta ja siihen liittyvistä käsitteistä. Niinpä. Kuuntelin ihan otsasuonet sykkien sitä sanojen tulvaa, joka pulppusi luennoitsijan asiantuntevilta huulilta. Tuntui, että tästähän voi jopa ymmärtää jotakin. Välillä kyllä olin ihan kujalla. Nauratti, kun vuoroon tuli FTP-esimerkki. En todellakaan viitannut kysymykseen “Kuka on käyttänyt FTP:tä…?” Mutta olipa nautinnollinen elämys tajuta, että se mystinen komentorivi, onkin jotain järkevää siellä “verhon takana”, jota tarvitaan, kun minä hosun hiirellä komentaakseni. 3. Stallings. Painakaa nimi mieleen. Teoreettinen 3-kerroksen malli, jossa kommunikointi toisten järjestelmien kanssa tapahtuu AINA alimman kerroksen kautta by Stallings. Oltiin käsittääkseni kerrosarkkitehtuurin ytimessä. Esimerkeissä toistui sama analogia: johtaja, sihteeri, kuriiri. Helppoa kuin heinänteko. Niin just. En oo tehny heinää koskaan ja saattaa olla, että pitää tässäkin vielä kerrata pari juttua protokollasta.

  • Mitä opin tällä kertaa: Moni käsite alkoi hakea paikkaa tietoliikkenne-nimisen skeeman pinnalla. Opin kommunikointimallin (Stallings), jossa on lähdejärjestelmä, siirtojärjestelmä ja vastaanottojärjestelmä. Tajusin jokseenkin Stallingsin 3-kerrosmallin jujun, mutta oppimiseksi en sitä vielä kutsuisi. Eniten innostuin diasta “Tecnology vs. Needs”. Tekniikka on keino tarjota käyttäjälle sen haluamia asioita, eikä antaa käyttäjille tekniikka, jolle käyttäjän pitäisi keksiä käyttöä. Loistavaa.
  • Jäi epäselväksi: Kyllä pitää vielä vääntää paljon rautalankaa, että pystyn käyttämään käsitettä protokolla oikeassa kontekstissa. Vaikka nyt jo jokseenkin tiedän, mihin se liittyy.

Luentopäivä 2:

Opitut asiat, ei tosin vielä syväopitut. Piti katsella muistiinpanoja aika tarkasti… Protokollan käsite selkeytyi vähän enemmän. Protokolla on siis jonkinlainen sopimus siitä, kuinka tiedonsiirrossa erilaisia juttuja tehdään niin, että eri tietokoneet voivat toimia yhteen. Esimerkiksi web-selailussa käytettävä protokolla on http ja sähköpostilähetyksissä protokolla on SMTP.

Protokollan koostumus: MUOTO—TOIMINNOT—MITÄ TEHDÄÄN (syntax-semantics-timing)

Tiedonsiirrossa data segmentoidaan, siis pilkotaan pienemmiksi osasiksi ainakin silloin jos siirtokerros ei käsittele niin suurta datapakettia, jolloin se on pakko pilkkoa. Vastatoimenpide on paketointi. Dataan lisätään tällöin ohjausinformaatiota – vähän niin kuin osoitekortti tai tarkistuslipuke.

Standardointiasiat olivat jotenkin helpompitajuisia. Kun ennen tietokonevalmistajat pyrkivät sitouttamaan asiakaskuntaansa omilla standardeillaan, nyt eri valmistajat sopivat yhteisistä standardeista. Haitoista, muuten hyvässä asiassa, jäi mieleeni, että koska on vaikeaa toisinaan päästä yhteisymmärrykseen parhaasta standardista, niin valitaan standardiksi keskitie – eli vain melko hyvä vaihtoehto. Nopeasti muuttuvassa tietoteknologiamaailmassa standardointi tapahtuu liian hitaasti, eikä palvele käyttäjiä siksi.

Siirtoteistä — on siis siirtoteitä, joissa data siirtyy fyysisiä johtimia pitkin sekä siirtoteitä, joissa data siirtyy langattomasti oik. johtimettomasti. Kotona meillä tehdään remonttia ja viime päivinä olen pohtinut sähkömiehen kanssa koaksiaalikaapelivetoja ja sitä, että milloin valokuidun runkoverkko saavuttaa Oulunkylän. Telkkaria varten vedettiin uuteen paikkaan ASDL-kaapeli (parikaapeli,puhelin-), koska lähetys tulee tätä nykyä Soneran Koti-TV:nä.

Johtimettomasti signaali etenee ilmassa tai miksei vedessä tai muussa välittäjäaineessa. Signaali voi olla suunnattu tai suuntaamaton. Kännyköissä radioaaltoina etenevät signaalit ovat suuntaamattomia. Häiriötekijöistä puhuttiin: mm. vaimenemisesta ja heijastuksista ja monitie-etenemisen tuomista haasteista saada signaali perille. Monitie-etenemistä ilmassa voinee verrata valokuidussa tapahtuvaan valoimpulssin etenemiseen (kokonaisheijastus, heijastuskulmat).

Ihan älyttömästi asiaa… Ehkä voi sanoa, että jotain hajua mulla jo on, ja ehkä osaisin etsiä tarvittaessa tietoa, kun sitä vaikka dispersiosta tarvitsisin. Enkä ehkä lähtisi suin päin maustehyllylle.

Kotitehtävä 2

Protokollamäärittelyjä:

Sähköpostissa: http://www.faqs.org/rfcs/rfc2821.html IP-verkkoprotokolla: http://www.faqs.org/rfcs/rfc791.html TCP-siirtoprotokolla: http://www.faqs.org/rfcs/rfc793.html

WLAN artikkeli

Mimo. Spatiaalinen limitys. Monitie-eteneminen. Nämä kaikki ”avainkäsitteet” jäivät kyllä pääosin aukeamatta. Mitä tarkoittaa ”kahdeksan tietovirtaa”? Kaiken kaikkiaan koko artikkelin ydinasiat, taajuusalue; kaistanleveys; siirtonopeus, jäävät minulle vaille konkretiaa. Mihin näitä nopeuksia ja taajuuksia ja leveyksiä tarvitaan? Millaiset yhteydet ovat tulevaisuudessa tarpeellisia?

Luentopäivä 3:

3. luentokerta. Ensin käsitellään artikkelia, joka oli kotiläksynä. Hienoa, että NYT ymmärrän sen keskeiset käsitteet. Okei – ymmärrän, kun selitettiin – en osaisi selittää vielä toiselle. Mutta kelpo alku sekin. Kelaan omia muistiinpanojani. Data – signaali –siirtotie. Pyhä kolminaisuus toistuu muistiinpanoissa. Tämän päiväkerran epistola (suora lainaus J. Porras) oli kieltämättä aika kimurantti. Pakko kai se on kirjoittaa tähän, että ymmärrykseni Sanaan on nyt aika epäpuhdas.

Opin, että siirtotien ominaisuuksiin vaikuttaminen on aika pientä.

Luulen, että ymmärsin, että ”pyöreä” analogista signaalia kuvaava käyrä saa kaikki arvot minimin ja maksimin välillä, kun taas ”kantikas” digitaalinen signaali on nollaa ja ykköstä. Sitä Lego-talon seinää. Hienoja havainnollisia esimerkkejä luennolla. Häivähdys ymmärryksestä käy mielessä.

Esimerkkinä tutkailtiin siniaallon jaksollista signaalia. Suureina vilisivät A – amplitudi, f – taajuus, t – aika sekä delta (en edes löydä sitä merkkiä) - vaihe. Tai liekö ”vaihe” mikään suure sentään…

Muutettiin parametreja ja nähtiin, miten siniaalto lainehti välillä taajana välillä harvana. Ottaa päähän, kun on melkein ymmärryksen laidalla, mutta ei kuitenkaan ihan voi sanoa, että ”selvä homma”.

Miten kaikki edellä mainittu sitten vaikuttaa tiedonsiirtonopeuteen? Siitähän tässä on kyse. Luulisin. Katsotuissa esimerkeissä tuplattiin kaistanleveys ja [vuolaa] (taas suora lainaus J. Porras) tuplaantuu tiedonsiirtonopeus. Jos signaalin laadusta tinkii – siinä esimerkissä kuvaajakäppyrä oli hieman pyöreämpi – saadaan taas tiedonsiirtonopeutta parannettua.

Sitten oltiinkin jo tiedonsiirron häiriötekijöissä. Rajoitteina ovat kanava, kohina ja häiriöt. Nyqvistin kaava vilahti parilla dialla, joissa signaali-kohina –suhde oli esitetty ja sen mukaan tuli mahdolliseksi laskea teoreettinen maksimikapasiteetti tiedonsiirrolle. Only in my dreams. Onneksi joku muu laskee sen.

Seuraavassa diasarjassa tutkailtiin tekniikoita, joilla signaaleja laitetaan siirtoteille. Käsite signalointikoodi tarkoittaa yhtä tai useampaa bittiä kimpassa. Jos yksi signaalielementti pitää sisällään useamman bitin, tiedonsiirronnopeus kasvaa.

Käytiin läpi tiedonsiirtoa (D = digitalinen, A=analoginen) D – D, D – A, A – D, A – A

Suoraan sanottuna, tämä alkoi olla jo liikaa… Avainnukset liittyvät tekniikoihin digitaalisesta analogiseen. QAMissa yhdistetään amplitudeja ja vaiheita, jotta saavutettaisiin siirtotien tehokas käyttö.

Virhetyypit ja niiden korjausprosessi –esimerkissä katseltiin tarkistussumman laskemista jakokulmassa, jossa ykköset ja nollat muodostivat hauskan kuvion. Ajatukset harhailivat jo pahasti. Mietin, voisiko siitä saada ristipistotyöhön oivan mallin.

Käytiin läpi vielä virheenkorjaustekniikoita: virheen havainnointia, kuittauksia ja ajastimia. Miten siis voi varmistaa, että vastaanottaja saa saman tiedon? Jaa-a. Kontrollibitillä. And dont´t ask me how…

Pakko sanoa, että mielenkiintoista, mutta niiiiiin vähän aikaa oppia.

Luentopäivä 4: 2.11.2012

Käsite kanavointi eli multipleksointi. Tapa siirtää samalla siirtojohdolla useita signaaleja samanaikaisesti. Tämä siksi, että saadaan useita käyttäjiä samalle siirtotielle: siis tehokkaampaa käyttöä. Tapoja multipleksoida ovat taajuusjakokanavointi (radiotiellä käytetty), aallonpituusjaksokanavointi (valokuiduissa), aikajakokanavointi, joka voidaan suorittaa synkronisena so. käyttäjällä on aina tietty aikaviipale käytössään, vaikka tarvetta ei olisikaan (ei siis välttämättä tehokas…) tai asynkronisena so. käyttäjä pyytää ja saa luvan tietyn aikaviipaleen käyttöön, sekä koodijakokanavointi, jossa eri lähetykset kanavoidaan aika- ja/tai taajuusjakoisesti, mielivaltaisesti, mutta niin, että signaalista huolehtii lähtettäjä (käytössä 3G-matkapuhelinverkoissa.

Kun tähän asti oli tarkasteltu vain yhtä linkkiä, nyt siirryttiin useaan.

Tarkastelussa piirikytkentä ja pakettikytkentä. Piirikytkentä on tiedonsiirtomenetelmä, jossa piiri muodostetaan (=resurssit varataan)koko yhteystapahtuman ajaksi. Kaistanleveys esim. jaetaan osiin taajuuden tai ajanjakson perusteella. Tämä tapa sopii reaaliaikaisen puheen välittämiseen Pakettikytkentä on tiedonsiirtomenetelmä, jossa data jaetaan paketeiksi tiedonsiirtoa varten. Reittiä datan siirtoon ei varata, vaan paketit seikkailevat perille osoitetietojen perusteella mahdollisesti eri reittejä ja saapuvat perille epäjärjestyksessä. Tämä tapa on tehokkaampi ja sopii siksi datan siirtoon, jossa tietoa on suuri määrä. Kytketätapa voi olla virtuaalipiiri, missä ei tarvitse tehdä reitityspäätöksiä, mutta jos reitin joku solmu on tukossa, syntyy ongelma. Pakettidatan kytkentätavan ollessa tietosähke, paketti etsii uuden reitin ja em. ongelmaa ei synny.

Sitten kieppi rautalankaa moduloinnista:

Data——————-Signaali

D———-koodaus—–D tekniikka NRZ

D———-avainnus—-A tekniikka PSK

A———-modulointi–D tekniikka PCM

A———-modulointi–A tekniikka FM

Reitityksestä sen verran, että kyseessä on menetelmä, jolla tehdään päätös mihin suuntaan paketti lähetetään. Reititysalgoritmi (“Algoritmi on tarkasti määritelty äärellinen (päättyvä) vaihesarja, jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.” Wikipedia)-oikeassa, yksinkertainen, kestävä ongelmien suhteen, stabiili, optimaalinen, oikeudenmukainen ja tehokas. Suorituskykykriteerit ovat: lyhin määrä hyppyjä ja pienin kustannus → viiveen välttäminen.

Mitä opin kurssin aikana

Kotitehtävät

Oho— nyt on menny vähän kotitehtävät ja oppimispäiväkirja sekaisin tällä alustalla… Mutta vannon, että kaikki on nätisti järjestyksessä omassa päässäni.

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Pyri kuvaamaan ennakkotehtävässä määrittelemäsi termit/aihepiirit/kokonaisuudet yhdessä kuvassa. No - tämä kuva jäi nyt liittämättä, kun piirtelin sitä perinteisesti kynällä paperille, enkä koskaan saanut aikaiseksi skannata kuvaani.

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus: Valitse haluamasi aihealue ja etsi siihen liittyvä protokolla. Tutustu protokollaan ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan. Esitä www-osoite käyttämääsi protokollaan.

Ks. oppimispäiväkirjan luento 2.

Kotitehtävä 3

Tarkastelen käytössäni olevia seuraavia välineitä: kännykkä, TV, tietokone.

Yllä mainitut laitteet käyttävät radiotietä, langatonta yhteyttä.

GSM: 850, 900, 1800 ja 1900Mhz langaton modeemi WLAN: 2.4 ja 5 GHz Digitv: 470-850 MHz

Kotitehtävä 4

Miten kotitietokoneessa tehokas käyttö on huomioitu? Onko kyseessä kanavointi vai verkkotekniikat? Työhuoneessani on siis läppäri ja se toimii langattomasti. Soneran laajakaistayhteys (ADSL) tulee kotiimme fyysisen puhelinlinjan parikaapelia pitkin ja siitä Ethernet-verkkokaapelilla reitittimeen, joka jakaa langatonta pääsyä Internetiin kotimme kaikilla tietokoneilla (2 läppäriä, PS3, 3 älypuhelinta + kotiTV).

Soneran toimittamassa Thomson-palvelureitittimissä käytettävä WLAN-standardi on 802.11b/g, jolloin langatonta lähiverkkoa käytettäessä teoreettinen maksiminopeus on 54 Mbit/s.

ADSL käyttää taajuusjakokanavointia, joka tekee yhteydestä tehokkaamman erityisesti nettisurffailussa, jossa asymmetrisestä siirtotien käytöstä on hyötyä. So. erikokoiset siirtotien kaistansuikaleet eri suuntiin. Verkkoon menevä tie on kapeampi kuin verkosta tuleva. Ainakin siis kanavointi on tapa tehostaa käyttöä.

Fast Ethernet on yleisnimitys kaikille 100 Mbit/s siirtäville Ethernet-tekniikoille. Pienen konttailun tuloksena löytyy johtomylläkästä tieto: Reitittimeen luikertaa Cat5-luokan kaapeli. Tämän kaapeloinnin käyttö on tehnyt mahdolliseksi myös kaksisuuntaisen (full-duplex) tiedonsiirron perinteisen vuorosuuntaisen (half-duplex) lisäksi. Kaksisuuntaisia järjestelmiä käytetään mm. tietokoneverkoissa, tällöin myös vuorosuuntaisen verkon edellyttämä vuoronvarausmenetelmä käy tarpeettomaksi, eikä verkko kärsi mahdollisten törmäysten ja niitä seuraavan uudelleenlähettämisen aiheuttamasta suorituskyvyn heikkenemisestä. Ethernet-verkkotekniikka tehostaa niinikään verkon käyttöä tutkimassani kohteessa.

Kotitehtävä 5

Luentokerta 5 16.11.2012

Asiaa tuli taas paljon. Ehkä tämä on vain toiveajattelua, mutta luulen välillä, että jonkinlainen kokonaisuus on hahmottumassa. Ja toisaalta taas välillä tuntuu, että ihan oleellisia palasia puuttuu.

Puhutaan siis verkosta, kun viesti kulkee usean pisteen kautta lähettäjältä vastaanottajalle. Vastaavasti suora linkki voisi olla esim. GPS-laitteen ja satelliitin välinen yhteys. Kun viesti kulkee verkossa, reitillä on merkitystä. Ihan kuin tieliikenteessäkin, verkossa myös voi yrittää välttää ruuhkia, valita parempi väylä (moottoriteitä) suuremman nopeuden toivossa tai kiertää vaikka kolarin vuoksi tukkeutunut risteys. Jotta tietoliikenteen kulku reiteillä olisi sujuvaa (siis edullista ja varmaa), tarvitaan strategia. Niitä onkin useita: on reititystauluja, jotka solmukohdissa laskevat suotuisinta reittiä; on myös varma tapa löytää lyhin reitti, kun käytetään tulvimisstrategiaa, jolla saadaan varmasti nopein reitti selville, koska sama info lähetetään kaikille olemassa oleville reiteille – hitaimpien reittien paketit tuhotaan paketin ajastuksen avulla (jos siis aika ylittyy: PUM); älykkäin strategia on mukautuva reititys, jossa verkosta saadaan informaatiota reiteistä ja sen perusteella valitaan paras reitti – mm. linkkikustannusfunktion avulla.

Ruuhkia syntyy eikä väljemmistä väylistä voi haaveilla, koska tietoliikenne lisääntyy jatkuvasti. Tarvitaan mekanismeja ruuhkanhallintaan. Käytössä on puskureita, joihin muodostuu jonoja, ettei koko solmu survoutuisi tukkoon; käytetään viestiä vastaanottajalta (lähettäjän rajoittamispaketti), jossa ilmoitetaan, että älä lähetä enää! Älykkäät verkot voivat myös huomata ruuhkatilanteen ja aloittaa surausketjun ruuhkautumisen välttämiseksi.

Liikenteenhallinnalla pyritään tasapuolisuuteen. Hienoa.

Käyttäjät tahtovat tietoliikenteen(kin) sujuvan viiveittä ja mahdollisimman nopeasti. Viivettä syntyy kaikista tapahtumista, jotka ovat tiedonsiirron aloituksesta sen loppuunsaattamiseen: alkuunpano, jonotus, lähetys, eteneminen. Pikaisesti vilkaistiin toimenpidettä, jolla voi tarkistaa oman tietoliikennelaitteensa viiveen. Ping ja Tranceroute ovat avainsanat. Pingasin koneeni ohjeen mukaan ja viive ei ollut suuri.

ADSL:n hitaudesta puhuttiin. Tiedonsiirtoa myyvä taho ei ole yksin vastuussa nopeudesta. Jos kaistaa ei ole riittävästi jossain reitin osassa, signaalia pitää leventää ja tiedonkulku hidastuu; verkko voi olla ruuhkainen ja viivettä syntyy; vastaanottajan serveri voi olla ylikuormittunut, josta seuraa taas hitautta; usea langattomasti toimiva laite voi hidastaa yhteyttä.

Matkapuhelinverkkoa käsiteltiin pikaisesti, mutta runsaasti. Aika harsuiseksi jäi oma kuva mm. tukiasemaverkosta, jossa asemat kommunikoivat keskenään langallisesti. Tehostamiseen pyritään (nopeutta, isommilla tiedonsiirtomäärillä), joten tukiasemia tarvitaan tiheämpään. Mehiläiskennostoa muistuttava kuva liittyi tähän, mutta en ennättänyt sisäistää siitä mitään. Valokuvamuistilla mennään…

Lähiverkko LAN ja etäverkko WAN. LAN-topologiat viuhahdettiin läpi: puu, rengas, tähti. Tähti on nyt vallalla oleva esim. WiFin käyttämä. LAN-verkoissa MAC-osoite on riittävä, IP-osoitetta tarvitaan vasta, kun mennään lähiverkosta ulos.

Sitten vielä tietoturva-asioita. Tietoturvan perusta, ”triangeli” muodostuu kolmesta asiasta: luottamuksellisuudesta, eheydestä ja saatavuudesta. Dataluottamuksellisuus ja yksityisyys on käyttäjälle (minulle) selkein ja ensimmäiseksi mieleen tuleva. Eheydellä tarkoitetaan datan ja järjestelmän eheyttä, jota ei oikein osaa ajatellakaan – silloin kun asiat ovat hyvin. Saatavuudella taataan järjestelmän toimivuus, eli kaikki on saatavilla silloin kuin tarvitaan. Tietoturvasanastoon kuuluu autentikointi siis salasana koneelle, sekä accountability eli mahdollisuus jäljittää henkilö, joka on tehnyt muutoksia koneelle. Uhkat ovat moninaiset: laitteet – voidaan varastaa, ohjelmat – voidaan deletoida, data – estetään tiedonkulku, kommunikointilinjat – viestit tuhotaan. Tietoturvan osuus on korostumassa, koska niin moni asia toimitetaan nyt ja tulevaisuudessa tietoliikenneavusteisesti.

MITÄ OLEN OPPINUT

Kun katson ensimmäistä kirjoittamaani kotitehtävää, tuntuu, että olen oppinut todella paljon. En oikeastaan osannut puhua asioista oikeilla käsitteillä ja sekoitin sujuvasti tietoliikennetekniikan ja tietojenkäsittelyn asiat. Nyt tuntuu, että osaan ainakin puhua oikeammilla käsitteillä (voiko sanoa noin :)) ja pysyä oikeassa kontekstissa. Sen pitäisi riittää, kun en tähtää tietotekniikkainsinööriksi.

Hienoin älyäminen oli valokuidussa kulkeva valoimpulssi, joka perustuu kokonaisheijastukseen. Juuri samaan asiaan, jota kertasin poikani kanssa 8. luokan fysiikan kirjasta… Ei ehkä oleellisin asia, mutta tunnetasolla mieletön.

Pingasin koneen kotona, konttaisin katsomassa kaapeleiden merkintöjä ja keskustelin älykkäästi sähköasentajan kanssa pari- ja koaksiaalikaapeleista. Tähän en olisi kyennyt ilman näitä luentoja. Tuntui hienolta. Halusin oppia, mitä tarkoittaa protokolla. Olen nyt perillä siitä. Luottavaisena tenttiin…

Viikoittainen ajankäyttö

  • Luentoviikko 1

Lähiopetus: 6 h

  • Luentoviikko 2
  • Luentoviikko 3
  • Luentoviikko 4

http://www2.it.lut.fi/wiki/doku.php/courses/ct30a2001/start