meta data for this page
  •  

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Ennakkonäkemys aihealueesta


Ennakkotehtävä 1.

Tietoliikenne on jotain minkä kanssa työskentelen päivittäin. Nykypäivän tiedonhallinnan työssä tietoliikenne on tiedon tallentamisen, jakamisen ja hyödyntämisen mahdollistaja. Tiedon ajasta ja paikasta riippumaton käsittely vaatii nykyisillä datamäärillä nopean ja luotettavan tietoliikenneinfrastruktuurin. Vaikka työssäni olen tekemisissä tallennusverkkojen ja ethernetverkkojen kanssa, ja olen tietoliikennettä opiskellut aikaisemman tutkintoni yhteydessä, on tietoliikenteen perusperiaatteita hyvä kerrata ja päivittää. Ylläpitotöissä olisi hyvä ymmärtää sekä raudan, että ohjelmistojen toimintaperiaatteet. Samassa on palveluketjussa on mukana palvelimia ja tallennusjärjestelmiä, sekä ethernet- ja kuituverkkoja. Kaikkien järjestelmä kokonaisuuksien hallintaan on omat ohjelmistonsa. Ketjussa on useita eri teknologioita ja tietoliikenneprotokollia.

Olen huomannut että tietoliikenne infrastruktuurin ongelmien selvittämisessä on elintärkeää omata hyvät perustiedot eri laitteiden ja tietoliikenneprotokollien toiminnasta. Perusperiaatteiden tietämys nopeuttaa ja helpottaa vikatilanteiden selvittämistä ja infrastruktuurin suunnittelua.


Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1: Ensimmäisen päivän luentoaineistosta päällimmäisenä jäi mieleen tunne siitä, että asiat ovat jo tuttuja, mutta kuitenkin tuntemattomia. Olen samat asiat opiskellut aikaisemmin ja työskennellyt tämän jälkeen useita vuosia sekä sovellus, että laitteistoylläpidossa. Kuitenkin en voi olla ajattelematta kuinka vähän muistan ja tiedostan näitä tietoliikenteen perusasioita työskennellessäni. Vaikka sinäänsä eri kerroksien yksityiskohtainen tunteminen ei ole työssäni aivan välttämätöntä on hyvä kerrata nämä perusperiaatteet ja miettiä samalla voinko tehdä tämän tiedon avulla työni paremmin. Palveluketjua ajattelee hyvin prosessivaiheisesti, jossa on eri ohjelmistoja, palvelinlaitteita ja tiedonsiirtolaitteita ketjussa, mutta ei koskaan mieti prosessin ikäänkuin Y-suuntaa eli kerrospinoa, joka huolehtii varsinaisen tietoliikenteen. Tietoliikenteen protokolliin tulee kiinnitettyä eniten huomiota kun työskennellään palomuurikonfiguraatioiden kanssa. Mihin verkkoihin tai osoitteisiin saa yhteyksiä olla ja mitkä protokollat ovat sallittuja ja mitä liikennettä ei sallita. En tiedä sitten ovatko laitteet nykypäivänä parempia ja onko kerrosmallin yksityiskohtia joutunut miettimään enemmän menneisyydessä, vai onko kerrosmalliin liittyvät asiat enemmän niiden ihmisten työpöydällä, jotka suunnittelevat infrastruktuureissa vaikuttavia laitteita ja niiden yhteensopivuutta. Tai ehkä tietotekniikka palveluidenkin tuottamista voidaan ajatella kerrosmallina OSI -mallin rinnalla, jossa jokaisella tasolla palveluketjun teknologioilla on omat asiantuntijansa.

Luentopäivä 2:

Luentopäivänä kaksi käsiteltiin vielä hyvin perusasioita, jotka on tullut kertaalleen jo opiskeltua. Silti vaikka asiat on tuttuja on selkeästi unohtanut paljon yksityiskohtia protokollien toiminnasta. On ihan hyödyllistä palautella taas mieliin protokollien perustoiminnot. Päivittäisessä työssä asiat yksinkertaistuvat helposti ja korkeintaan palomuuria konfiguroitaessa tulee käsiteltyä eri protokollia, mutta lähinnä liikenteen tyypin kannalta, mutta työssä ei tarvitse koskaan miettiä protokollien eri tehtäviä ja niiden merkitystä tietoliikenteen onnistumiselle. Protokollien eri tehtävien kertaaminen palautti mieleen kuinka monimutkaisista laitteistoista perustietoliikenteessä on kysymys. Kun miettii minkälaisia datamääriä esimerkiksi videon siirrossa liikutellaan on hankala kuvitella kuinka paljon nykyaikaisilta tietoliikennelaitteilta vaaditaan tehoa nykyisillä nopeuksilla, että kaikki operaatiot paketointi, segmentointi, virheenkorjaus, ajastus ja järjestäminen saadaan tehtyä. Varsinkin virheenkorjauksen merkitys korostuu, kun suuria datamääriä siirretään.

Tietojärjestelmien rajapintojen kanssa työskennelleenä voin sanoa, että ilman standardeja tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja tiedon liikkuminen olisi toivoton urakka. Ilman standardointia vaadittaisiin suhteettomia määriä paikallisia toteutuksia, jotka käytännössä ajan kuluessa kutistaisi tietojärjestelmien käytöstä saatavat hyödyt olemattomiin. Laitteistoissa ja perustason teknologioissa onneksi standardit ovat melko hyvin koeteltuja ja testattu käytännössä ennen tuotteistamista. Mutta esim. tuotantosovellusten väliseen tiedon siirtoon ja sovellusten käyttämille tietomalleille on liikaa standardeja. Lisäksi valitettavan usein on olemassa epävirallisia ja kilpailevia standardeja, jotka tekevät valintojen tekemisen vaikeaksi. Lisäksi referenssi -standardit voivat jättää yllättävän paljon tulkinnan varaa toteutuksen suhteen, jolloin pahimmassa tapauksessa kaksi periaatteessa standardin mukaista tietojärjestelmää eivät pysty kommunikoimaan keskenään.

Siirtoteihin ei päivittäisessä työssä usein tarvitse keskittyä. Kärjistettynä suurimmat ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että fyysinen siirtotie eli kaapeli kahden laitteen välillä on rikkoontunut tai liian lyhyt, jotta kytkennän voisi suorittaa. Toisaalta perustyön kannalta eri siirtoteistä olisi hyvä tietää vähintää niiden tekniset rajoitteet ja teoreettiset sekä käytännön maksimit. Lisäksi pitäisi osata tunnistaa eri siirtoteiden heikkoudet, jotta esimerkiksi valokuituja ei taittele liikaa tai langattomien tukiasemien sijoittelussa ottaa ympäröivien rakenteiden vaikutukset huomioon. Eri siirtoteiden toimintaperiaatteiden ja heikkouksien ymmärtäminen on myös tietoturvan takia tärkeää.

Luentopäivä 3:

Kolmannen luentopäivän materiaali vahvistaa edelleen käsitystäni siitä kuinka vähän loppujen lopuksi tunnen ylläpitämääni teknistä ympäristöä ja minkälaiset teknologiat ja ratkaisuvat mahdollistavat tiedon käsittelyn ja tietoliikenteen. Yhden liiketoiminta-alueen palvelutoiminnan ketjussa vanhoja analogisia äänite ja videoformaatteja muutetaan digitaaliseen muotoon niiden pelastamiseksi ennenkuin analogiset mediat tuhoutuvat. Digitoinnin jälkeen syntyneet tiedostot siirretään ethernet -verkkoa pitkin palvelimille, joiden levyt ovat SAN-verkon kautta palvelimille osoitettuja loogisia levyalueita suuremmasta levyjärjestelmästä. Palvelinten ja levyjärjestelmän välillä toimiva SAN-verkko muodostetaan kuituyhteyksillä. Kun käsillä oleva digitointiprojekti on valmis siirretään suurikokoiset tiedostot pitkäaikaisempaan säilytykseen nauhakirjastoon LTO4 -nauhoille, jotka perustuvat magneettiseen tallennukseen. Aikaisemmin olen aina ajatellut että ymmärrän periaatteessa kuinka tiedonsiirto eri siirtoteitä tapahtuu ja periaatteessa kyllä ymmärränkin, mutta työni ei ole vaatinut minulta yksityiskohtaisempaa ymmärrystä tiedon kulusta palveluketjun alkupäästä siihen pisteeseen, että syntyneet digitaaliset aineistot on tietovarastossa säilytyksessä. Oman työni suorittamisen kannalta nämä yksityiskohtaiset tiedot eivät olekaan oleellisia, mutta luentomateriaalin läpikäynnin jälkeen on ihan “yleissivistyksen” kannalta mielenkiintoista hahmotella taajuuksia ja koodauksia, joita tuossa kyseisessä palveluketjussa esiintyy.

Kuten luennollakin lyhyesti asiasta mainittiin kaistanleveydet ja tiedonsiirtonopeudet kiinnostavat vain työn mahdollistajina ja kustannuksia laskettaessa. Digitoitaessa bittinopeus ja näytteenottotaajuus määrittelevät sen kuinka paljon alkuperäisestä tallenteesta saadaan talteen. Toisaalta bittinopeuden ja taajuuden kasvaessa tiedostojen koot kasvavat ja tämä tarkoittaa suurempia säilytyskustannuksia ja hidasta tuotantoprosessia, koska digitaalisten tiedostojen siirtämiseen ja tarkistussummien laskemiseen menee enemmän aikaa. Eli hinnan ja laadun suhteen pitää tehdä kompromisseja. On arvioitava mikä on riittävä laatu sille, että oleellista informaatiota ei digitoinnissa menetetä, mutta tiedostoista ei muodostu suhteettoman suuria.

Virheenkorjauksessa on vain luotettava laitteisiin ja teknologioihin. Kun digitaalista tietoa varastoidaan säilytystä ja myöhempää käyttöä varten, on pakko pystyä luottamaan siihen, että tieto siirtyy virheettömästi tai ainakin lähes virheettömästi paikasta toiseen. Omassa palvelutuotannossa siirrettävien tiedostojen mukana tulee ideaalitilanteessa vielä aina erillinen koko tiedostosta laskettu tarkistussumma, jonka avulla voidaan varmistaa tiedon eheys sen saapuessa, mutta sen avulla voi myös tarkistaa tiedon eheys ajoittain säilytyksen aikana.

Luentopäivä 4:

Kanavoinnin osuudessa tuli ehkä vähän liikaakiin informaatiota. Itselle hyödyllinen osuus kanavoinnista oli eri kanavointi tekniikoiden kertaaminen ja niiden sovellusalueiden tunnistaminen, jotka koskettavat omaa elämää.

FDMA (televisio, radio ja koti-internet (ADSL))

TDMA (isdn, kaapelimodeemi, GSM)

CDMA (bluetooth, muita radiotiesovelluksia?) WCDMA (UMTS, 3G)

WDMA (yksimuotokuitu, käytännön tekniikat ja laitteistot jäivät vielä vähän epäselväksi)

Kytkentä tekniikoista olennaisin anti oli piirikytkentäiset ja pakettikytkentäisen ero, eli reititys ja tehokkuus eri tehtävissä. Piirikytkentäisessä reitti on ennalta määrätty ja yhteyden ajaksi kaista on varattu. Pakettikytkentäisessä taas reitti määrittyy matkan varrella kun paketin saapuessa solmuun reitittimellä on verkon tila tiedossa. Jokaisella paketilla on tieto siitä mihin se on menossa.

Reitytys tarkemmin ei ole itselle niin mielenkiintoinen alue, koska en ole tarvinnut työssäni yksityiskohtaisempaa tietoa siitä kuinka tieto loppujen lopuksi reitittyy tai mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Minun on hankala kuvitella tilannetta työssäni, jossa tietoa käytännössä tarvitsisin. Mutta konsepti on hyvä kuitenkin tunnistaa ja siihen voi palata tarkemmin jos asia tulee eteen. Reititys algoritmien tietäminen tuntuu hieman trivial -tiedolle, mutta on kuitenkin hyvä tietää että reititys perustuu algoritmeihin.

Verkon ruuhkautuminen jäi vähän mietityttämään siinä mielessä, että nykyisellään lukuunottamatta levyjärjestelmiä, tarkkailemma aika vähän kuormia verkossamme. Toisaalta jäi hieman epäselväksi liittyykö tämä enemmänkin normaalitoimintaan, hetkellisiin piikkeihin vai onko tämä ilmiö merkki siitä että laitteisto on alimitoitettu tehtäväänsä? Voi olla että asia on läpikäyty luennoilla, valitettavasti en ole päässyt paikan päälle kuin pari kertaa.

Luentopäivä 5:

Matkapuhelinverkkojen perusperiaate oli minulle jo aikaisemmin tuttu. En tietenkään tunne verkkoja syvällisemmin, mutta ymmärrän soluihin perustuvan periaatteen.

LAN ja SAN ovat työn kautta tuttuja ympäristöjä. Mutta topologioita ja niiden eroja ei ole tarvinnut miettiä työn ohella, joten siinä mielessä opin jotain uutta. Toisaalta ehkä tärkein oppi itselle oli se, että ympäristö jossa itse työskentelen on vain yhden tyyppinen ympäristö. Osaamiseni olisi aika kovilla jos joutuisin työskentelemään mainframe -ympäristössä tai supertietokone -ympäristössä, jossa vaatimukset olisivat aivan eri luokkaa. Hankintojen kannalta kytkinten ja reitittimien tyyppien tunteminen on tarpeellista. Varsinkin kytkimissä liaan matalan kerroksen kytkimen hankkiminen voi aiheuttaa ongelmia verkon suunnitelmien toteuttamisessa, jos kytkin on liian “tyhmä” ja kytkimen taustaväylä voi olla liian hidas verrattuna tarvittuun kuormaan.

Perustietoa internetverkoista ja protokollista minulla on jonkin verran koska laittestoylläpitojen lisäksi teemme myös web-pohjaisia sovelluksia, joita tarjotaan vuokralle verkon yli asiakkaiden käytettäväksi. Tässä tuli kyllä paljon uutta yksityiskohtaista tietoa, mutta huomasin jälleen kuinka vähän yksityiskohdista tarvitsee ymmärtää, että pystyy asioiden parissa työskentelemään. Riittää että asiat ovat käsitteen tasolla tuttuja ja tarvittaessa voi asioista ottaa tarkemmin selvää.

Mitä opin kurssilla?

Olen opiskellut näitä asioita aikaisemmin ja työskennellyt asioiden parissa 7 vuotta. Kaikki kurssilla esitetyt asiat olivat minulle käsitteen tasolla entuudestaan tuttuja. Mutta minulle teki hyvää kerrata asioita ja toisaalta ymmärtää kuinka pintapuolisesti asioita tunnen. Vaikka käsitteet tunteekin en osaisi niitä kovin vakuuttavasti selittää. Kurssin sisältö oli peruskurssiksi aika yksityiskohtainen ja meni mielestäni aika syvällekin asioissa. Voin kuvitella, että ihmisille joilla ei ole IT -taustaa voi kurssi olla hyvinkin hankala. Ei tule itsellenikään tentti olemaan helppo, jos tentissä olevat kysymykset pohjautuvat käsitteiden sijaan tekniikoiden yksityiskohtiin. Mutta ennakkokäsityksestäni riippumatta kurssi ei ollut minullekaan missään nimessä turha, vaikka en näitä asioita päivittäisessä työssäni enää nykyään niin paljoa tarvitse.


Kotitehtävä 1

Kotitehtävä1

Selvitettäviä asioita:

1. Minua kiinnostaa palauttaa mieleen OSI-malli ja hahmottaa kuinka se vaikuttaa palveluketjussa, jonka tuotamme 2. Mitä eri protokollia palveluketjussa esiintyy 3. Tietoliikenneketjun eri osien hahmottaminen

Kotitehtävä 2

http://en.wikipedia.org/wiki/SCSI#SCSI_command_protocol, Tallennusjärjestelmissä käytettävä protokolla

http://en.wikipedia.org/wiki/Fibre_Channel, Tallennusjärjestelmissä käytetty tiedonsiirto protokolla

http://en.wikipedia.org/wiki/Fibre_Channel_over_Ethernet, Tämän hetkisten ennusteiden mukaan tulee korvaamaan täysin kuitupohjaiset SAN -verkot jonkin ajan kuluttua

Artikkeli:

Ensimmäisenä artikkelin luettuaan tuli mieleen ja jo aikaisemminkin on käynyt mielessä, että milloin langattomalle tiedonsiirrolle tulee rajat vastaan. Ihmiset eivät nykyään pahemmin mieti kuinka paljon langatonta tiedon siirtoa he käyttävät kun mobiililaitteiden käyttäminen yleistyy. Nykyään kun puhelimissa on isot näytöt ja riittävät yhteysnopeudet vaikka elokuvien katseluun kohtuullisella laadulla, on vaatimukset verkkojen kapasiteetin parantamiselle kiristyneet. Kun meillä kaikilla pyörii hyvälaatuiset videot suoratoistona matkapuhelin verkon datayhteydellä alkaa informaatiota olemaan ilmassa aika paljon. Kurssin kannalta oleellista on mielestäni eri langattomien teknologioiden periaatteiden, rajoitusten ja heikkouksien ymmärtäminen. Näitä asioita tarvitaan kun vertaillaan ratkaisujen kustannuksia, tehoa ja toimintavarmuutta valittaessa tarvittavaa teknologiaa.

Kotitehtävä 3

Kotitehtävän tehtävänannossa pyydettiin käsittelemään kolmea eri siirtotietä kotitehtävä 1:ssä kuvatussa ympäristössä. En itse tunnistanut alustavasti kuvaamastani ympäristöstä kuin kaksi merkittävää selkeästi toisesta eroavaa siirtotietä: ethernet -verkko ja kuitupohjainen tallennusverkko. Lisää siirtoteitä voisi kuvitella löytyvän palvelin laitteistojen sisäisistä väylistä ja levyjärjestelmän sisäisestä toteutuksesta, mutta tässä tapauksessa ajattelin selvittää henkilökohtaisesti mielenkiintoisimmat asiat eli näiden kahden siirtotien koodaukset ja toisaalta digitaalisen tiedoston muodostamisessa käytettyä koodausta sekä magneettinauhalle tallennuksessa käytettävää koodausta.

1. WAV (Broadcast wave)

Wave tiedostoissa käytetään LPCM (Linear pulse-code modulation) koodausta. Meillä käytetään 48 kHz näytteenottotaajuutta ja vähintään 24 bitin resoluutiota

http://en.wikipedia.org/wiki/Linear_pulse-code_modulation

2. Ethernet

Meillä on käytössä pääasiassa 1 Gbits ethernettiä, joka on IEEE:n määrittelemä standardi 802.3-2008. Gigabitin ethernetissä käytetään PAM-5 (Pulse Amplitude Modulation)

http://en.wikipedia.org/wiki/Pulse-amplitude_modulation

3. Fiberchannel SAN (Storage Area Network)

Kuituverkossa käytetään 8b/10b koodausta.

http://en.wikipedia.org/wiki/8b/10b_encoding

4. Magneettitallennuksessa käytetty koodaus LTO4 -nauhat

LTO -nauhasukupolvet 2-4 käyttävät RLL 0,13/11 ja PRML -koodausta. Minulle ei kohtuullisella lukemisella selvinnyt vielä, että kuinka nämä äkkiseltään erillisiltä vaikuttavat koodaukset tallennuksessa toimivat, ja tämä vaatii lisäselvittelyä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Linear_Tape-Open

Kotitehtävä 4

Mielestäni suorituskyky ja toimintavarmuus ovat erittäin tärkeitä asioita, mutta niiden saavuttamisessa on kuitenkin löydettävä kustannusoptimi. Omassa työssäni painopiste on vikasietoisuudessa. Toki on löydettävä riittävä suorituskyky, mutta teemme enemmän staattista datan säilytystä kuin paljon suorituskykyä vaativaa prosessointia. Toki säilytettävä data on luonteeltaan sellaista, että sen käytettävyys on varmistettava riittävällä suorituskyvyllä, mutta meidän kaltaisessa toiminnassa riittävän suorituskyvyn saavuttamiseen riittää suorituskyvyltään ns. peruslaitteistot niin palvelimien, kytkinten kuin tallennuslaitteidenkin osalta. Tärkeintä meillä on infrastruktuurin suunnittelussa vikasietoisuuden varmistaminen ja tämä tarkoittaa laitteistojen osalla vähintään komponenttien kahdentamista. Verkkoratkaisuissa on pyrittävä varmistamaan että laitteistot mahdollistavat vähintään kaksi fyysistä tietä informaatiolle, jotta yksittäiset vikaantumiset eivät vaikuta toimintaan. Suorituskyky on toteutettu enemmänkin laitteistojen sisäisesti levyjärjestelmissä, kuitu- ja ethernetkytkimissä sekä palvelinpäässä. Kanavoinnin merkitys nousee käsittääkseni merkittäväksi juuri tallennusjärjestelmässä, jossa useat palvelin laitteistot käyttävät muutamaa fyysistä kuituyhteyttä pitkin saman levyjärjestelmän levyjä. Levyjärjestelmissä tosin on myös varmasti panostettu suorituskyvyn optimointiin.

Kotitehtävä 5

Mietiskelin tätä kotitehtävää varten meillä käytössä olevan varmistusohjelmiston Client -sovelluksen (Tivoli Backup Archive -client) toimintaa. Sovelluskerroksen asioita toteuttaa palvelimelle asennettava client ohjelmisto. Client -ohjelmisto ottaa yhteyttä oman porttinsa kautta yhteyttä varmistusohjelmiston palvelimelle (Tivoli Storage Manager). Yhteys palvelimelle kulkee TCP/IP:n yli sisäisessä LAN:ssa. Client muodostaa istunnon TSM -palvelimen kanssa kun yhteys muodostetaan. Välissä on ethernetkytkimet, joiden kautta yhteys TSM-palvelimelle muodostetaan. TSM-palvelimelle on loogiset levyt, joille tieto tallennetaan ennen migrointia nauhamedialle nauhakirjastossa. Levyt on osoitettu palvelimelle SAN-verkosta kuituyhteyksien avulla. Kun TSM-palvelin alkaa migroimaan dataa nauhalle, siirretään data kuituyhteyttä pitkin nauhakirjastolle, jossa nauha-asemat kirjoittavat datan nauhalle. Tässä vaiheessa ymmärrän vasta miten monimutkainen ympäristö on ja kuinka monta erilaista teknologista yksityiskohtaa on suunniteltu, että tämä ketju saadaan toimimaan. En osaa vielä tässäkään vaiheessa sanoa mitä eri koodaus-, modulointi- ja kanavointitekniikoita ketjussa on käytössä. Ei ole hajuakaan mitä eri topologioita verkoissa on käytössä tai että minkälaisilla reititysalgoritmeillä datan reittiä ratkotaan verkoissa. Ei ole tarvinnut niitä koskaan aikaisemmin mietiskellä, mutta on hyvä että tuli taas palautettua mieleen mitä kaikkia vaikuttavia tekijöitä tuossa ketjussa on olemassa.

Tietoturva

Luotettavuus/turvallisuus, eheys, saatavuus… Tuohon kolmikkoon kiteytyy kaikki tietoturvasta. Tietoturvallisuudelle edelleenkin suurin riski on ihminen. Parhaistakaan teknologioista ei ole mitään hyötyä jos ei ole varauduttu myös ihmisistä aiheutuviin riskeihin. Laitteistojen pitää sijaita sellaisissa tiloissa, että vain asianmukaisilla henkilöillä on sinne pääsy. Lisäksi tilojen pitää olla suojattu vesivahingoilta, tulipaloilta, sähkökatkoilta ja lämpötilan vaihteluilta. Tämän jälkeen tiedon pitää olla loogisesti suojattu. Palvelimille on pääsy vain valituilla henkilöillä. Tietoliikenne julkisessa verkossa pitää tarvittaessa olla salattu. Sisäverkkojen pitää olla suojattu palomuurein, joihin on määritelty vain tarvittavat yhteydet ja vain sovellusten tarvitsemat protokollat. Haittaohjelmia varten voi suojautua ohjelmilla, jotka aktiivisesti skannaavat tietosisältöjä ja liikennettä. Kuitenkin heikoimman lenkin eli ihmisen varalta pitää olla hyvä tietoturva politiikka, joka sisältää kunnollisen ohjeistuksen sille kuinka tietosisältöjä käsitellään.


Luentoviikko 1

  Ennakkotehtävä: 0,5 h
  "Lähiopetus: 6 h"
  Kotitehtävä 1: 1 h
  Oppimispäiväkirja: 1 h

Luentoviikko 2

  "Lähiopetus 6 h"
  Oppimispäiväkirja 2 h
  Kotitehtävä 2 h

Luentoviikko 3

  "Lähiopetus 6 h"
  Oppimispäiväkirja 3 h
  Kotitehtävä 2 h

Luentoviikko 4

  "Lähiopetus 6 h"
  Oppimispäiväkirja 3 h
  Kotitehtävä 1 h

Luentoviikko 5

   "Lähiopetus 6 h"
  Oppimispäiväkirja 1 h
  Kotitehtävä 1 h