meta data for this page
  •  

Anne Ukkosen oma sivu

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ennakkonäkemys aihealueesta

Ennakkotehtävä 1. Tietoliikennetekniikka käsittää erilaiset tiedon siirtoon liittyvät välineet (puhelin, tietokone, televisio..) sekä tarvittavat järjestelmät, joiden avulla tieto siirtyy (esim. laajakaista, langaton verkko). Tietoliikenne tuo mieleen historiasta lennättimen, joka kehittynyt lankapuhelimista kännyköiksi ja älypuhelimiksi. Muita välineitä mm. radio, televisio, tietokone, internet. Tietoliikenteessä on myös mm. viranomaisverkko Virve. Tietoliikenteen keskeisiä termejä myös 3G, laajakaista, valokuitu, langaton verkko. Mediassa käsitelty viime aikoina esim. Euroopan komission ajatusta siitä, että laajakaista tulee saada kaikkien ulottuville. Laajakaista on myös Suomessa asetettu tavoitteeksi saada jokaiseen kotiin vuoteen 2015 mennessä.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1: Kommunikointimalli on teoreettinen malli, joka kuvaa tietoliikenneprosessia (tiedonsiirtoa laitteiden välillä): –Tarvittavat laitteet –Toiminnot laitteissa ja niiden väleillä –Siirrettävän tiedon muoto –Siirrettävän tiedon eteneminen

Kommunikoinnin 3 osatekijää sovellukset, laitteet, verkot.

Kommunikointimalli sisältää seuraavat termit: –informaatio: datan merkitys jossakin tietyssä tilanteessa –data: kommunikointiin sopiva tiedon esitysmuoto –signaali: tiedon fyysinen esitystapa Kommunikointimallin osatehtäviä ovat siirtojärjestelmän hyödyntäminen, liityntä siirtotiehen, signaalin luonti, synkronointi, yhteyden hallinta, virheen havainnointi ja korjaus, vuon(liikenteen) valvonta, osoitteet, reititys, sanoman/viestin muotoilu, virheistä toipuminen, turvallisuus ja järjestelmän-/verkonhallinta. Yksinkertaisimmillaan tiedonsiirto on kahden suoraan toisiinsa kytketyn (point-to-point) laitteen välistä kommunikointia. Jos laitteet ovat kaukana toisistaan tai jos laitteita on paljon, ratkaisuna on kommunikointiverkon käyttö, esim. WAN, MAN, LAN, PAN (Wide/Metropolitan/Local/Personal Area Network).

Wide Area Network WAN kattaa maantieteellisesti laajan alueen ja se koostuu yhteen kytketyistä verkon solmuista. Tekniikoita ovat mm. piirikytkentä, pakettikytkentä, kehysvälitys ja ATM (Asynchronous Transfer Mode).

Kommunikointi eri järjestelmien välillä: Kommunikointijärjestelmän pääasiallisena tehtävänä on kuvata informaation välitystä kahden osapuolen välillä. Järjestelmän komponentit ovat lähde, joka generoi datan, lähetin, joka muuttaa datan signaaliksi, siirtojärjestelmä, vastaanotin, joka vastaanottaa signaalin sekä kohde, joka toistaa vastaanotetun datan.

Lähteen ja kohteen tehtävät jaetaan osatehtäviin/vastuisiin, joista muodostuu kerrosarkkitehtuuri/kerrosmalli. Järjestelmän toiminnot jaetaan pienempiin osiin, jolloin siitä saadaan hallittavampi. Kommunikointi toisten järjestelmien kanssa tapahtuu aina kerrosmallin alimman tason kautta. Jokainen kerros käsittelee vain sille kerrokselle kuuluvia asioita, jotka on toteutettu kunkin kerroksen ohjausinformaatiolla. Kerrokset toteuttavat omia tehtäviään keskustelemalla vastinolioidensa (peer) kanssa. Keskustelu tapahtuu kyseisen kerroksen protokollaa käyttämällä. Protokolla toteuttaa toimintonsa ohjausinformaation avulla. Protokollassa on kieli ja toimintalogiikka.

Kerrosmalleja ovat mm. teoreettinen 3 kerroksen malli, OSI-malli ja TCP/IP-malli, joista yleisimmin käytetty on TCP/IP. TCP tarjoaa luotettavan tiedon päästä päähän. Rinnalla on UDP, joka taas ei tarjoa luotettavaa tietoa, vaan vain kuljetuksen kohteeseen. OSI jakaa 7 kerrokseen, jakamalla sekä ylemmän että alemman kerroksen vielä kolmeen eri osaan. TCP/IP jakaa ainoastaan alimman kerroksen vielä kolmeen osaan, eli siinä on kaikkiaan 5 kerrosta. TCP/IP- arkkitehtuurin nimi tulee kuljetus ja verkkokerrosten yleisimmin käytetyistä protokollista (TCP = Transmission control protocol, IP = Internet protocol). Internet perustuu TCP/IP-arkkitehtuuriin. TCP/IP-arkkitehtuurin kerrokset:

•Fyysinen kerros fyysinen siirtotien liityntä huolehtii siirtotien ominaisuuksien hyödyntämisestä, signaaleista, siirtonopeudesta, … •Linkkikerros huolehtii päätelaitteen ja verkon välisestä siirrosta huolehtii vastaanottavan laitteen linkkitason osoitteesta myös muita verkkotoimintaan liittyviä toiminteita •Verkkokerros mahdollistaa useiden yhteen kytkettyjen verkkojen käytön datan siirrossa Internet protokolla IP mahdollistaa verkkojen välisen pakettien reitityksen lisäämiensä IP-osoitteiden avulla •Kuljetuskerros tarjoaa luotettavan (päästä-päähän) tiedonsiirron järjestelmien välillä TCP protokolla erittäin käytetty •Sovelluskerros sisältää kunkin sovelluksen tarvitseman logiikan kutakin sovellusta varten tarvitaan oma moduulinsa •Sovellus- ja kuljetuskerros käyttävät päästä -päähän protokollaa, kun taas Verkko-, Linkki-ja fyysinen kerros verkon sisäistä protokollaa

Tärkein tavoite kurssilla on hahmottaa tietoliikennealue kokonaisuutena ja osata yhdistää aihealueen asioita toisiinsa. Ehkä tämä kokonaisuus hahmottuu tulevilla luennoilla selkeäksi. Vielä on hiukan haastetta sen suhteen. Stallingsin mallikuva jäi kyllä jo takaraivoon.

Luentopäivä 2: Standardeja tarvitaan huolehtimaan niin fyysisestä, sähköisestä kuin toiminnallisesta yhteensopivuudesta eri järjestelmien välillä (oli sitten kyseessä Nokia, I-phone tai mikä tahansa muu laite). Tietoliikennealalla standardointi on äärimmäisen tärkeätä. Perinteisesti tietokonevalmistajat ovat pyrkineet sitomaan asiakkaat omaan ympäristöönsä Verkkolaitevalmistajille yhteistyö on taas kaiken toiminnan perusta – yhteyttä ei saada, jos ei kyetä toimimaan yhdessä - Internetin, hajautetun laskennan, …aikakaudella yhteensopivuutta vaaditaan kaikilta. Uudistuksissa keskeinen asia on, toimivatko ne yhdessä, ovatko yhteensopivia –esimerkkinä VHS-Beta.

Standardoinnin etuja: Vahvistaa markkinat tuotteille, antaa edellytykset massatuotantoon ja sitä kautta laskee hintoja Yhteensopivuus mahdollistaa asiakkaan kannalta laitteiden valmistajien/tarjoajien todellisen kilpailuttamisen (laskee jälleen hintoja) – voidaan valita eri valmistajien välillä se laite, joka on itselle tärkeä ominaisuuksiltaan

Standardoinnin haittoja: –Standardit jäädyttävät teknologiaa - standardointiprosessin hitauden takia standardien valmistuttua uusia, paljon tehokkaampia tekniikoita on jo olemassa –Useita standardeja samalle asialle - ei oikeastaan standardoinnin vaan standardointiorganisaatioiden heikkous. Nykyisellään eri organisaatioiden välillä jo enemmän yhteistyötä. –Kompromissit - valitaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu

Kolmannen sukupolven matkapuhelimet – erilainen tekniikka Kiinassa, Amerikassa… Standardointi lähtee liikkeelle ideasta, sen jälkeen tutkimusta, standardointi syntyy prosessin puolessa välissä, jonka jälkeen alkaa investointivaihe, massatuotanto. Aikajännettä tulisi saada lyhyemmäksi ja aktiviteettitasoa mahdollisimman suureksi.

Standardointiorganisaatioita mm. Internet-society, ISO tai ITU – jotka yleensä eri organisaatioiden yhteenliittymiä (kankeita organisaatioita). Tiettyyn aihealueeseen fokusoituneita foorumeita ATM, organisaatioita on paljon ja ne ovat eri tyyppisiä. Internet-standardi mm. RFC. ISO koostuu kansallisista standardointiorganisaatioista, mm. standardointiliitto Suomessa. IEEE 802 standardit kurssin kannalta tärkeimpiä. Käytännössä kuka tahansa voi tehdä internet-standardiehdotuksen (draft). E-kauppastandardin kehittäminen – ehdotettu standardi on julkisesti nähtävillä, draftista tulee useampia toteutuksia, joiden oltava yhteensopivia. Tyypillisimpiä protokollat tai muutokset protokollaan. Standardi voi korvata aiemmin voimassa olleen standardin. Kaikki eivät anna standardeja ilmaiseksi, niistä pitää maksaa.

Erilaiset kommunikointimuodot – miten eri suuntiin siirretään tietoa: Simplex –yhteen suuntaan – esim. televisio half duplex – voidaan kommunikoida molempiin suuntiin, mutta yhteen suuntaan kerrallaan full duplex – liikennöintiä voi tapahtua molempiin suuntiin yhtä aikaa Ero analogisen ja digitaalisen signaalin välillä – analoginen voi saada minkä tahansa arvon tietyllä välillä, digitaalinen signaali ja sen nopeus riippuu bitin leveydestä ja tasosta – montako kilobittiä sekunnissa. Tiedonsiirtoa voidaan nopeuttaa pienentämällä bittien leveyttä tai laittamalla lisää tasoja.

Radiokanavalla ja televisiossa on tietty taajuus, jolla ne toimii. Siniaallolla on jokin taajuus tai jakso, jonka aikana se menee tiettyyn pisteeseen ja palaa takaisin. Miten tietoa liikutetaan? On erilaisten siniaaltojen summa. Taajuustaso ja aikataso. Yksittäinen siniaalto näkyy taajuustasossa yhtenä piikkinä tietyllä taajuudella ja tietyllä amplitudilla. Lisäämällä taajuuksia eli siniaaltoja saadaan halutusta bittijonosta tulkittavissa oleva viesti. Pystymme siirtämään sen tarkemmin viestejä, mitä enemmän lisätään taajuuksia. Taajuuksien sisällä kulkee informaatio, siksi taajuuksia on oltava riittävästi. Bitin leveyttä pienentämällä tiedonsiirtoa nopeutetaan, mutta se vaatii enemmän taajuuksia.

Kun tietoa siirretään ajan mukaan, taajuuksissa tapahtuu muutoksia. Kaista on kaikki ne taajuudet, joita yksittäinen signaali sisältää. Tehollinen kaistanleveys on se osa kaistasta, jolla suurin osa energiaa esiintyy..Tietoliikennejärjestelmissä on esim. matkapuhelimelle tai radiokanavalle määritelty tietty kaista.

Kaikessa tietoliikenteessä on kyse siitä, millainen kaista on määritelty ja mille taajuusalueelle – esim. GSM-matkapuhelin tai 3G. Tieto käyttää tietyn taajuusalueen. Mitä nopeampi, sitä leveämpi on taajuusalue eli sitä useampia taajuuksia.

Nopeutus joko kaistan leveyttä lisäämällä tai yksinkertaistamalla funktiota (esitystapaa). Tiedon siirron ensimmäinen vaihe on saada tieto yksittäisen linkin yli. Bittien siirto tarkoittaa sitä, että signaalit varaavat tietyn kaistan – siirtokaistan.

Data, signaalit ja signalointi. Signaaleissa tapahtuu aina muutoksia riippumatta siitä, millä tavalla tietoa siirretään.

Puhe on analoginen signaali, digitaalinen esim. sähköposti. 4 eri vaihtoehtoa: analoginen data, analoginen signaali (lankapuhelin), Digitaalinen data analoginen signaali (modeemi), analoginen data, digitaalinen signaali, (codec), digitaalinen data, digitaalinen signaali – (digitaalinen vastaanotin).

Häiriötekijöitä, joita voi signaalille tapahtua: vaimeneminen, vaimenemisen vääristymä, viivevääristymä (esim. matkaviestinverkossa), kohina. Analogisella puolella ei ole eri tasoja- mitä pidemmälle tiedonsiirto menee, sitä enemmän häiriöitä. Digitaalisella puolella kyetään korjaamaan signaali oikealle tasolle. Analogisella puolella ei ole tätä mahdollisuutta. Siksi pyritään digitaaliseen signaaliin, koska häiriöitä voidaan poistaa siirtämällä signaali oikealle tasolle.

Vaimeneminen on signaalitehon häviämistä. Esimerkiksi antenni, joka lähettää joka suuntaan. Mitä kauempana ollaan antennista, sitä heikompi on signaali.

Viivevääristymä tapahtuu vain johtimellisissa siirtoteissä. Etenemisnopeus on erilainen eri taajuuksilla. Intersymbol interference ISI – symboleitten väliset häiriöt.

Kohina – lämpökohina (white noise), saattaa aiheuttaa tietyille taajuuksien summille ja erotuksille häiriöpulsseja. Ylikuuluminen – analogisessa lankapuhelimessa saattoi kuulua toisten puhe Impulssit – häiriöpiikit

Kanavakapasiteetti – maksimi tiedonsiirtonopeus kanavalla joka otettu käyttöön

Miten edellä olevat asiat vaikuttavat siihen, mitä siirtoteitä on käytössä: Johtimelliset (parikaapeli, koaksaalikaapeli, valokuitu, sähköjohto) ja johtimettomat siirtotiet (mikroaaltotiet, satelliittilinkit, radiotie, infrapunalinkit). Johtimellisissa johdin määrittää paljon siitä, mitä voidaan siirtää.

Tietoliikenteen sähkömagneettinen spektri (logaritminen asteikko) Taajuus kasvaa vasemmalta oikealle, aallonpituus pienenee samaan suuntaan. Käyttötarkoitukset eri siirtoteillä: optinen kuitu on kohtuullisen suureen taajuusalueeseen, lyhyeen aallonpituuteen.

Parikaapeli 2 johdinta kierretty toistensa ympärille. Kierto pienentää häiriötä. Vanha puhelinverkko. Parikaapeleilla on erilaisia kategorioita, joiden erona mm. kierteiden pituus. Kun parikaapelin taajuutta kasvatetaan, kaapelin vaimeneminen kasvaa. Mitä tasokkaampi parikaapeli, sitä pienempi on vaimeneminen.

Koaksaalikaapeli – television jakeluverkoissa. Suojaa sähkömagneettista signaalia. Parikaapelilla voidaan hoitaa lyhyet matkat, optisella kuidulla pitkät. Vaikka koaksaalikaapelilla on parempi taajuusmukainen käyttäytyminen vaimenemisen suhteen, ei ole niin näppärä käyttää kuin parikaapeli.

Optinen kuitu on kolmiosainen. Ydin, jossa valo kulkee, suojakerros suojaa valoa ja kuori suojaa koko kuitua. Kokonaisheijastus koostuu valon taitekertoimista. Yhdessä maahan kaivetussa kaapelissa saattaa olla kymmeniä kuituja. Käyttökohteina runkoverkot, alueverkot, lähiverkot jne. Yksittäisillä kuiduilla päästään kilometrien etäisyyksiin ilman vahvistimia – pitkiä etäisyyksiä ja suuria datamääriä.

Kuidulla saadaan televisiokanavat, puhelimet ym. laitteet ja data kotiin. Kuituja on monimuotokuituja ja yksimuotokuituja. Yksimuotokuidussa lähtöpulssi ja tulopulssi ovat jokseenkin samanlaiset, yksi valopulssi kulkee suoraviivaisesti. Monimuotokuidussa valopulssi heijastuu ja etenee kuidussa eri tavalla. Signaalipulssin leveneminen eli dispersio tarkoittaa säteiden useista etenemisreiteistä. Lähiverkoissa käytetään monimuotokuitua.

Sähköverkko: sähköverkon käyttö datan siirtoon on hankalaa, koska sähköverkossa on paljon kohinaa ja etenkin sähkövirtapiikkejä.

Johtimettomat siirtotiet: signaali etenee antennien välityksellä. Jaoltaan on suunnattu tai suuntaamaton eli ympärisäteilevä (matkaviestimet).

Näköyhteyteen perustuva siirtotie: line of sight. 3 taajuusaluetta. Mikroaaltolinkit käyttävät tarkasti suunnattuja lautasantenneja, jotka ovat riittävän korkealla, jotta näköyhteysvaatimus saavutetaan. Optinen horisontti ja radiohorisontti ovat eri asia, koska aallot edetessään taittuvat. Radiohorisontti voi olla kauempana kuin optinen.

Satelliittilinkit: maassa sijaitsevat lähettimet ja vastaanottimet linkitetty satelliittien kautta. Satelliitilla on 2 taajuusaluetta. Vastaanottaa signaalin uplink-kaistalla, lähettää eteenpäin downlinkillä. Satelliitista alaspäin suurempi, pienempi ylöspäin maasta satelliittiin. Satelliittikäytäntöjä paikannus, tv, matkaviestintä… Satelliittityyppejä GEO-stationäärisellä radalla olevat, MEO-satelliitit, LEO-satelliitit. GEO-stationäärinen pysyy paikallaan, joten antennia ei tarvitse korjata liikkeen mukaan. Ongelmana on, että se on kohtuullisen kaukana. Alempana olevat satelliitit (LEO) – viivettä saatu pienemmäksi. Paikannussatelliitit ovat alempana.

Radiotie – ei suunnata, vaan signaali lähtee joka suuntaan. Tehokkaimmillaan megahertseistä gigahertsiin saakka. Yhä tehokkaampaan ollaan menossa. Mitä pidemmälle taajuusalueesta menet, signaali ei mene kunnolla perille. Radiotie on yleisimmin käytössä oleva johtimeton siirtotie, jota käytetään matkapuhelinjärjestelmissä, radiossa, langattomissa lähiverkoissa jne. Paljon käytetty ja käytetään näköyhteysperiaatteella.

Langattomia standardeja: etäisyyden ja nopeuden maksimointi. GSM nopeus pieni, Wifi suuri nopeus.

Infrapuna käyttää valoa signaalin siirtoon. Lähetin ja vastaanotin näköyhteydessä.

Siirtoteistä oppina siirtoteiden rajoitteet. Jokainen asettaa oman kaltaisensa rajoitteen. Esim. mikroaalto pitää olla suunnattu, parikaapelilla häiriöt jne. Tavoite on saada siirtotiellä laitettua bittejä siten, että toisessa päässä se ymmärretään.

Digitaalinen data digitaaliseen muotoon: on olemassa erilaisia tekniikoita, joilla bitit voidaan linjoilla esittää. Puhtaasti tiedonsiirron ja vastaanottajan kannalta tärkein tieto on, koska bitit alkaa, mikä on bittien kesto ja montako erilaista signalointitasoa on käytettävissä ⇒ pystytään löytämään oikea arvo signaalille.

Scrambling-menetelmä tarkoittaa bittijonon sekoittamista. Ajatus on se, ettei olisi pitkiä tyhjiä aikoja. Erilaisia tekniikoita olemassa: B8ZS – muuttaa 8 bitin jonon rakentamalla 2 virhettä… siirtoa varten bittijono on muutettu ja siirron jälkeen muutetaan takaisin.

Digitaalinen data analogiseksi signaaliksi: 3 tekniikkaa ASK, FSK, PSK. On olemassa ns. kantoaalto, jota muokataan bittikuviolla halutulla tavalla. Moneen taajuuteen perustuva avainnus. Vaiheavainnuksessa vaihe, jossa signaali kulkee, kertoo sen bitin, missä mennään.

Vaiheiden lisäksi kun käytetään amplitudeja, saadaan nopeampi tiedonsiirto. QAM on käytössä ADSL:ssä. Se on kahden eri menetelmän yhdistelmä (ASK, PSK).

Analoginen data digitaaliseksi signaaliksi: koska järjestelmät ovat digitaalisia, on esim. puhe muutettava digitaaliseen muotoon. Pulssikoodimodulaatio tai deltamodulaatio. Pulssikoodissa analogisesta signaalista otetaan kaistan leveydeltä näytteitä kahdelta kaistalta muuttaaksemme digitaaliseen muotoon. Katsotaan tasot ja otetaan bitit niistä. Näytteistä saadaan lukuarvot, jotka muutetaan binäärimuotoon ja niistä saadaan pulssikoodi. Näytteistys, kvantisointi, koodaus.

Deltamoduloinnissa katsotaan vain muutosta – mikä on muutos edelliseen nähden. Etu on siinä, että tiedetään alkuarvo ja seurataan vain sitä ylöspäin tai alaspäin.

Menetelmiä analogisen datan muuttamiseen digitaaliseen muotoon on useita. Tärkeintä kurssilla on saada peruskäsitys siitä, mitä tapahtuu analogiselle datalle muunnettaessa sitä digitaaliseen muotoon.

Analogisesta datasta analogiseen signaaliin: amplitudimodulaatio, taajuusmodulaatio. Taajuusavainnusta käyttää mm. blue tooth, ADSL käyttää 8 QAM-avainnusta.

Lähetyspään ja vastaanottopään välillä tiedonsiirto on jollakin tasolla synkronoitava. Tällöin on tieto siitä, mikä bitti tulee missäkin kohdassa. Asynkronisessa tiedonsiirrossa otetaan bittijono ja ryhmitetään se kehykseksi. Se alkaa aloitusbitillä, sen jälkeen dataa, mahdollinen pariteettibitti, lopetusbitti. Soveltuu silloin kun on hidas yhteys. Tämä tiedonsiirto on historiaa.

Nykyaikainen tiedonsiirto eli synkroninen tiedonsiirto. Datasta rakennetaan isompia kokonaisuuksia, kehyksiä. 8-bittinen lippu, kontrollikentät, dataa, kontrollikentät, 8-bittinen lippu.

Virheiden havainnointi: Pariteettibitti – sillä voidaan tarkastaa, onko yksittäinen bitti oikea vai väärä. Erilaisia virheentarkistusmenetelmiä. CRC- yleisesti käytetty ja helppo menetelmä. Generaattori generoi tarkistussummaa. Erilaiset bitit aiheuttavat aina ykkösen tarkistussummassa. Tarkistussumma on neljä viimeistä bittiä, etummaiset bitit on lähetetystä datasta. Vastaanottavassa päässä tehdään sama laskenta, ja verrataan saatua tarkistussummaa lähetetyn datan neljään viimeiseen numeroon. Virheiden tarkistukset ovat osa protokollaa. Virheiden korjaus on koodausta. Virheiden korjaus toimii siten, että koodisanan osalta lasketaan, mikä on virhettä lähin koodi.

Luentopäivä 3: Kanavointi voidaan jakaa seuraaviin luokkiin: – Taajuusjakokanavointi (FDMA, Frequency Division Multiple Access)

Kukin signaali keskittyy omalle taajuusalueelle eli kanavalle.

Perustuu eri signaalien modulointiin eri taajuisille kantoaalloille (kanava=kantoaallon kohdalle keskittynyt kaistanleveys) Eri kanavien väliin jätetään varmuusväli estämään häiriöitä Television radio ja kaapelilähetys (analoginen) toimii FDM-periaatteella Käyttökohteita mm. analogiset kuljetusjärjestelmät, ADSL-yhteys

– Aikajakokanavointi (TDMA, Time Division Multiple Access) • Synkroninen Kehyksiä, joissa n kappaletta kanavia. kehykset muodostuvat aikaviipaleista, Data→puskuri→ kehykset (kanavat voivat olla erikokoisia, analogista ja digitaalista sekaisin) Aikajakokanavoinnissa kulkee käytännössä bittejä – data on digitaalista, signaali voi olla digitaalinen tai analoginen – kehys on ajan mukaan laitettu viipale ISDN perustui aikajakokanavointiin, samoin Sonet (optinen kuitu) ja GSM → Mobiililta varataan tukiasemalle päin ja tukiasemalta varataan mobiiliin päin tietty kanava GSM-puhelua varten. Yhdessä kehyksessä on useampia puheluja.

• Asynkroninen (tilastollinen)

Yhdistetään jälleen useita lähteitä useisiin kohteisiin (kaapelimodulointi)
Aikavälejä ei ole erikseen varattu kenellekään

– Koodijakokanavointi (CDMA, Code Division Multiple Access) Aikajakoisen ja taajuusjakoisen sekoitus, käytetään koko taajuusalue ja kaikki aikaviipaleet Koodijakokanavoinnissa oma koodaustekniikka ja koodausavain, jolla data varsinaisesti koodataan (esim. laiteosoite) Koodijakokanavoinnista huolehtii signaalin lähettävä päätelaite Taajuushyppely - hidas hyppely useampi bitti/aikaväli, nopea hyppely 1 bitti useammalla aikavälillä Esimerkkinä WCDMA – käyttö esim. UMTS/3G-verkoissa

– Aallonpituusjakokanavointi (WDMA, Wavelength Division Multiple Access) Taajuusjakoisen kanavan ongelmat: ylikuuluminen, jos varmuusväli ei ole riittävän suuri. Pitkillä matkoila signaalia vahvistettaessa toisen kanavan vahvistus voi luoda taajuuskomponentteja myös toisiin kanaviin. Synkroninen TDMA soveltuu huonosti tietokonekäyttöön lähetysten epäsäännöllisyyden vuoksi. Piirikytkentä esimerkkinä vanha puhelinverkko, GSM. Pakettikytkentä enemmän tietokonepuolella – lähetetään paketteja. Piirikytkennässä varatuilla resursseilla päästään reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon.

Kytkentäinen verkko koostuu toisiinsa kytketyistä solmukohdista (esim. puhelinkeskus, reititin..) Kun data saapuu yhteen solmuun, se siirretään solmusta solmuun.

Tietoliikenne jaetaan teleliikenteeseen ja dataliikenteeseen.

Piirikytkennän signalointi – yhteyteen liittyvä tiedonvaihto. Esim. voidaan signaloida mihin numeroon halutaan yhteys. Voi tapahtua samalla kanavalla kaistan sisäisesti tai ulkopuolella tai omalla kanavallaan.

Pakettikytkentäiset verkot

pilkkoo dataa
käyttää verkkoa siirtoon varaamatta erikseen resurssia

2 erilaista kytkentätapaa: tietosähke, jossa paketit lähetetään täysin itsenäisenä sekä virtuaalipiiri, jossa muodostetaan ensin virtuaalinen yhteys pakettikytkentäistä verkkoa hyödyntäen (on ikään kuin käyty etukäteen tiedustelemassa reitti, mitä pitkin paketti kulkee).

Reititys Erilaisia reititysstrategioita (mikä reitti käyttää yhteyksiä mahdollisimman tehokkaasti): Kiinteät taulut (arvioi viivettä ja jonon pituutta) Reititysstrategioista tulvimisessa on se hyöty, että löydetään solmut ja reitit varmasti, mutta toisaalta verkon käytön kannalta ei järkevin vaihtoehto. Satunnainen

Dijkstran algoritmilla mitataan reitin kustannusta ja lisätään linkkejä reititystauluun, mihin suuntaan kannattaa reitittää.Toinen algoritmi on Bellman-Ford (jota ei tarvitse osata tentissä).

Linkkikerroksen tehtävänä luotettava tiedonsiirto kahden luotettavan kohteen välillä. Ero parikaapelin ja langattoman välillä on virheiden osalta suuri. Parikaapelissa virheriskit huomattavasti pienemmät.

Kehystyksen ajatus

Linkkikerroksella vuon valvonta, virheen havainnointi ja virheen korjaus. Linkistä riippuu, voidaanko lähettää vuorotellen vai yhtä aikaa.

Kanavointi: Aikajakokanavointi Taajuusjakokanavointi – eri taajuuksilla siirtyy tietoa ihan samalla tavalla

Verkko – kuinka linkkien yli tietoa siirretään Pakettikytkentäinen verkko: resursseja käytetään tarpeen mukaan, pakettikytkentäisessä verkossa tarve voi olla suurempi kuin kapasiteetti. Jos ruuhkaa, paketit jonottavat ja odottavat kunnes linkki on vapaa käytettäväksi. Mahdollistaa enemmän käyttäjiä kuin piirikytkentäinen.

Pakettikytkentäinen on hyvä kun on purskeista dataa → voidaan jakaa resursseja jne. Kun mennään kapasiteetin ylärajoilla, tietyllä aikavälillä käyttö on huomattavasti enempi (esim. työaikana tai koululaisilla koulun jälkeen). Ei ole siis tasaista käyttöä.

Reititys – kun tulee paketti, reititin katsoo sopivan reitin paketille.

Minkälaista informaatiota reititykseen käytetään? Onko kiinteä vai dynaaminen?

Ruuhka verkossa (Congestion) Jos jonojen pituus jossakin solmussa kasvaa hallitsemattomaksi, on kyseessä ruuhka. 80%:n käyttöaste on verkossa kriittinen – ruuhka syntyy hyvin suurella todennäköisyydellä. Sisääntuleva ja lähtevä jono ruuhkautuu.

Ruuhka vaikuttaa koko verkkoon – siksi on tärkeää, ettei se ruuhkautuisi

Keinot ruuhkan hallitsemiseksi Tieto paketin lähettäjälle – lähetyspäätä informoidaan, ettei kannata lähettää Mittareita, joilla voidaan mitata pakettien viiveitä – voidaan säännöstellä lähetyspään toimintaa

Verkon liikenne täysin verrattavissa autoliikenteeseen. Jos on ruuhkaa, etsi vaihtoehtoinen reitti tai viivytä lähtöäsi välttääksesi ruuhkan.

Viiveet ja viiveajat

Siirtonopeus on hitaampi kuin käsittelyyn vaadittava nopeus – siitä syntyy viiveitä. Vertaa autojonon liikkuminen tietulleista läpi.

Soluverkko – langallista verkkoa pitkin voidaan mennä viimeiseen linkkiin saakka, jonka jälkeen voi olla langaton yhteys esim. kännykkään.. Noin 95 % on rakennettu kiinteän verkon varaan, josta vain viimeinen linkki on langaton.

Lähiverkot on rakennettu sitä varten, että meillä on pienessä tilassa useita verkkoja. Lähialuekommunikoinnin mahdollisimman tehokkaasti mahdollistava verkko.

Lähiverkko arkkitehtuurisesti on fyysisellä kerroksella ja linkkikerroksella. Sovelluskerroksen data → TCP → IP → LLC → MAC (kerroksittain)

Lähiverkkoarkkitehtuurit Langattomissa lähiverkoissa siirtotiet on kaikkien kanssa yhtä aikaa käytössä

Erilaisista topologioista: Rengas ja väylätopologia- verkon saannin koordinointi ja verkon toiminnan tarkkailu on helppoa, jos rengas tai pääväylä katkaistaan, koko verkko katkeaa.

Protokollat lähiverkoissa Linkkikerroksen protokolla on MAC-protokolla, joka jakaa ja hallitsee siirtotien kapasiteettia Kuinka MAC toteutetaan, riippuu topologiasta.

Kilpailumenetelmä = Random Access Protocol

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Pyri kuvaamaan ennakkotehtävässä määrittelemäsi termit/aihepiirit/kokonaisuudet yhdessä kuvassa. kotitehtava1_anne_ukkonen_0338098.pptx

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus:Kotitehtävässä 2 keskitytään johonkin oleelliseen osaan kokonaisuudesta (oman mielenkiinnon mukaan valittavissa) ja skenaarion/käyttötapauskuvauksen avulla selvitetään mitä ko. osa-alueella oikeasti tapahtuu.

Valitsin kohteeksi Virve-verkon (viranomaisverkko) ja Virve-puhelimen toimintalogiikan selvittämisen. Osallistuin työni puolesta ERTI 2010-harjoitukseen Etelä-Karjalan maakunnan alueella (suomeksi erityistilanneharjoitus) ja erityisesti jäi kiinnostamaan se kysymys, miten VIRVE-verkko toimii yhä häiriötilanteissa, jos lankapuhelimet ja matkapuhelimet eivät toimi esim. myrskyn vuoksi. Ja toisaalta, millainen on riski, että VIRVEkään ei toimisi? Miten suuri todennäköisyys on, että näin kävisi? Voiko sabotaasilla vaientaa VIRVEn?

Virvestä löytyi netin kautta hyvä kokonaiskuvaus, jolla pääsin kotitehtävään käsiksi: Viranomaisverkot on nimensä mukaan tarkoitettu viranomaisten käyttöön. Niille on asetettu erityisvaatimuksia, joita tavallisilta televerkoilta ei vaadita. Suomessa viranomaisten viestintä on ollut yleisten televerkkojen varassa ja osittain on käytetty suljettuja radioverkkoja, mutta niiden toiminta eri viranomaistahojen välillä on ollut puutteellista. Niiden ylläpito on myöskin kallista. http://www.virve.com

Sisäasiainministeriö käynnisti vuonna 1997 projektin, jolla pyritään luomaan Suomeen tekniikaltaan uudenaikainen ja monipuolinen koko maan kattava viranomaisten radioverkko (VIRVE). Verkossa käytetään TETRA-nimistä tekniikkaa, jolla tavoitellaan radiotaajuuksien yhteiskäyttöä. Perinteisesti eri viranomaisilla on ollut omat radioverkkonsa ja ennalta määrätyt taajuudet. Näiden verkkojen yhteiskäyttö esimerkiksi onnettomuustilanteissa on ollut ongelmallista ja rajoittunutta. VIRVEssä käytettävän verkkotekniikan ansiosta kaikki viranomaiset toimivat samassa verkossa, jossa jokaiselle käyttäjäryhmälle muodostetaan näennäisesti oma virtuaaliverkko. Verkot toimivat kuitenkin itsenäisesti ja toisiaan häiritsemättä.

VIRVEn käyttäjiä ovat ensisijaisesti poliisitoimi, palo- ja pelastustoimi, tulli, rajavartiolaitos, sosiaali- ja terveystoimi, puolustusvoimat, Ilmailulaitos, Tielaitos, Merenkulkulaitos ja Ratahallintokeskus(VR) Käyttäjäryhmät eivät havaitse toisiaan, vaikka tekninen verkko onkin yhteinen. Esimerkiksi poliisit eivät pysty kuulemaan palo- ja pelastustoimen radioliikennettä. Kuitenkin esimerkiksi onnettomuuksissa voidaan eri käyttäjäryhmiä joustavasti yhdistää pelastustyön ajaksi. Päätelaitteena voidaan käyttää ajoneuvoasemaa, käsiradiota tai matkapuhelimen tapaista radiolaitetta. Datasiirto on mahdollista erillisellä datasovittimella, jonka avulla tietokone liitetään radiolaitteeseen. TETRA (Terrestial Trunked Radio) -standardinmukaiset radiolaitteet käyttävät lähetintehoina 1, 3 ja 10 wattia. Standardinmukaisia radiolaitteiden valmistajia ovat esimerkiksi Nokia, Simoco ja Motorola. Suomen verkko perustuu pääasiassa Nokian tekniikkaan. Päätelaite liitetään verkkoon antamalla sille tunniste ja määrittämällä sen liikennöintioikeudet. Pääte lähettää verkolle tunnisteen, jonka jälkeen se voi aloittaa liikennöinnin aivan kuten GSM- ja GPRS-verkossakin.

Keskeisiä ominaisuuksia: - Nopea yhteyden muodostus (< 0,5 s) - Joustava yhteistoiminta eri käyttäjäryhmien välillä - Suora yhteys päätelaitteesta toiseen - Datasiirto (28 kbps) - Viestien salaus - Puheryhmien joustava muodostaminen mahdollista - Yhteysmahdollisuus yleiseen puhelinverkkoon

VIRVEn käyttämä TETRA tulee toimimaan 380 - 400 MHz:n taajuusalueella. Nämä taajuudet ovat varattu Euroopan laajuisesti TETRA-standardia käyttäville viranomaisverkoille. Tällä pyritään lisäämään TETRA-tekniikan tarjontaa ja laskemaan sen kustannuksia. TETRA-standardissa yksi kantoaalto varaa 25 kHz kaistan. Yhdellä kantoaallolla voidaan muodostaa neljä puhe- tai datayhteyttä. Samanlaista aikajakoista kanavointia (TDMA) käyttävällä GSM-tekniikalla siirtyy 8 puhekanavaa yhdellä kantoaallolla.

TDMA-tekniikassa kantoaallon moduloima kanava jaetaan aikaväleihin, joista jokainen voi siirtää itsenäisen puheyhteyden. TETRA-standardissa saadaan neljä aikaväliä. Yhden aikavälin tiedonsiirtonopeus on 7200 bps ilman virheenkorjausta. Tämä riittää puheyhteyteen. Puhe koodataan tehokkaaalla A-CELP-koodekilla (CODEC). Näin pystytään vähentämään taustahäiriöitä ja supistamaan puheen tarvitsemaa siirtokapasiteettia. Datan siirtämiseen voidaan käyttää useampia aikavälejä ja saavuttaa jopa 28 kbps nopeus.

Kotitehtävä3

Valitse haluamasi aihealue (esim. omasta terminologiastasi/aihepiirilistasta (oppimispäiväkirja)) Etsi aihepiiriin liittyvä protokolla Tutustu protokollaan (rakenne, logiikka, viestit, …) ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan.

Esitä www-osoite käyttämääsi protokollaan.

HUOM! Kannattaa etsiä protokollia vaikkapa www.isoc.org , www.w3c.org (Internet) www.etsi.org Tetra-järjestelmistä: • Täysin digitaalinen radiopuhelinjärjestelmä • Viranomaisverkkojen standardi kautta maailman • Avoin standardi, kuten gsm • Taajuustehokas, 4 puhekanavaa per 25 kHz • Täysin salattu liikenne • Puhe- ja dataliikenne • Korvaa radiopuhelimet, matkapuhelimet paikallisesti, tekstiviestit ja hakulaitteet • Erinomainen kaukovalvonta- ja ohjaustoiminteisiin Digitaalinen TETRA-standardi on nopeiten laajeneva radiopuhelinverkkojen protokolla. Siitä on muodostunut uusien viranomaisverkkojen, kuten VIRVE, sekä teollisuuslaitosten, joukkoliikenteen, energiayhtiöiden, satamien, lentokenttien yms käyttämä radiopuhelinstandardi. TETRA-verkkoja toimittaa noin 10 johtavaa radiopuhelinyhtiötä maailmassa ja päätelaitteita samoin. Päätelaitteet ovat lähes yhteensopivia joten verkoissa voidaan käyttää usean valmistajan päätelaitteita yhtä-aikaa. TETRA-verkkoja on toimitettu jo yli 13 vuoden ajan, tekniikka on vakiintunut, yhteensopivuusongelmat poistuneet, toiminteet monipuolistuneet ja hintataso on merkittävästi alentunut. Verkkoja toimitetaan jo yhden kantoaallon edullisista järjestelmistä valtakunnallisiin verkkoihin,

TETRA-verkko on tänään kilpailukykyisin vaihtoehto kaikille omaa suljettua verkkoa tarvitseville. Verrattuna DMR radiopuhelinjärjestelmiin, TETRA on yhtenäinen, kaikkien valmistajien käyttämä protokolla, taaten yhteensopivuuden kaikkien valmistajien päätelaitteille. Ominaisuuksiltaan se on ylivertainen verrattuna DMR ja dPMR järjestelmiin. Päätelaitteet ovat hinnaltaa jopa edullisempia kuin DMR tai dPMR radiot.

TETRA-verkko tarjoaa: - Yhdellä kantoaallolla kolme yhtäaikaista ryhmäpuhelua, kahdella kantoaallolla 7 yhtäaikaista ryhmäpuhelua. - Dupleks puheluominaisuudet radiopuhelinten kesken että liitynnän yrityksen omaan vaihteeseen ja sitä kautta yleiseen puhelinverkkoon tai suoraan IP-pohjaiseen puhelinverkkoon. - Tekstiviestit puhelinten kesken sekä statusviestit nopeaan ilmoitusten siirtoon ja ohjauksiin. Toimivat myös puheluiden aikana. - Pakettidatan - Salatun liikenteen jota ei skannereilla pureta - Nopeat kytkeytymisajat puheelle (n 0,5s) sekä viesteille. - Edulliset ja nopeat verkkoasennukset - Käyttöpaikat liitettävissä IP-verkon kautta minne tahansa, vaikka toiselle puolen maapalloa. - Verkon kautta päivitykset ja ylläpidon - Helposti laajennettavissa tarpeen mukaan. - Edulliset päätelaitteet usealta toimittajalta - Edulliset luotettavat ohjausjärjestelmät liitettävissä kauko-ohjaus ja valvontakäyttöihin

Kotitehtävä4

Tunneilla käytiin läpi erilaisia siirtoteitä ja siirtoteillä käytettyjä tiedonsiirtomenetelmiä. Valitse jokin “tuttu” järjestelmä (esim. Oppimispäiväkirjaan valitsemasi, GSM, GPS, Digi-TV). Etsi verkosta tietoa kuinka juuri kyseisessä järjestelmässä tiedon siirto on hoidettu. Esim. Fyysinen siirtotie, Bittien esitys siirtotiellä, Modulointi etc. tekniikka, Datan esitysmuoto vs. signaalit

TETRA on täysin digitaalinen järjestelmä, joka tarjoaa korkealuokkaisen äänenlaadun lisäksi monipuoliset mahdollisuudet datan siirtoon. TETRA tukee puheen lisäksi sekä piiri- (circuit switched) että pakettikytkentäistä (packet switched) tiedonsiirtoa erilaisilla siirtonopeuksilla ja virheenkorjaustasoilla. Puhelunmuodostusaika TETRA-järjestelmässä on saatu niinkin pieneksi kuin 300 ms [4]. Nopea yhteyden luonti onkin viranomaisverkoissa elintärkeä, hätätilanteissa ei ole aikaa odotella. Vertailun vuoksi mainittakoon, että GSM:ssä puhelunmuodostusaika on viiden sekunnin luokkaa, eikä näin ollen täytä viranomaisten vaatimuksia.

TETRA käyttää radiotiellä aikajakotekniikkaa (Time Division Multiple Access - TDMA). Radiotaajuus on jaettu 25 kHz:n kaistoihin siten, että kullakin 25 kHz:n kaistalla kulkee 4 liikennekanavaa. Vastaavasti GSM:ssä 200 kHz:n kaistalle on mahdutettu 8 liikennekanavaa, toisin sanoen TETRA käyttää liikennekanavissa mitattuna radiotien neljä kertaa tehokkaammin kuin GSM (TETRA: 8 * 4 kanavaa / 25 kHz = 32 kanavaa / 200 kHz). Yhden liikennekanavan tiedonsiirtokapasiteetti on 9 kbit/s, johon voidaan hyötydataa sijoittaa kaikenkaikkiaan 7,2 kbit/s. Jäljelle jäävä osuus käytetään erilaisten ohjaus- ja kontrollidatojen lähetykseen. TETRA käyttää puheen koodauksessa ACELP-koodekkia, jonka avulla puhe saadaan kompressoitua 4,8 kilobittiin sekunnissa. [4]

TETRA on riippumaton sen käyttämästä taajuudesta, mutta yhteisesti sovitut taajuudet antavat suuren taloudellisen edun. Viranomaisverkot käyttävät Euroopassa taajuusaluetta 380-400 MHz, jonka NATO (North Atlantic Treaty Organisation) on luovuttanut viranomaisten käyttöön. Tämän yhteisen taajuuden avulla taataan laajat markkinat ja tuotteiden tarjonta ekä kilpailukykyiset hinnat.

Euroopassa paikalliset viranomaiset ovat lisäksi myöntäneet kaupallisille TETRA-verkoille taajuusalueen 410-430 MHz. Mm. Iso-Britanniassa on myönnetty kaksi lisenssiä kaupallisia TETRA-verkon käyttöön tällä taajuusalueella. [4]

Muita TETRAlle myönnettyjä taajuuksia ovat [4]:

- 450-460 / 460-470 Mhz

- 870-876 / 915-921 Mhz

Tulevaisuudessa taajuusalueita on tarkoitus laajentaa välille 130 Mhz – 1 GHz maailmanlaajuisia markkinoita varten. [10]

TETRA-standardi tarjoaa mahdollisuuden jakaa yksi yhteinen, fyysinen verkko usean eri organisaation kesken. Kukin käyttäjäryhmä pystyy hyödyntämään omaa osuuttaan verkosta aivan kuin koko verkko olisi pelkästään heidän käytössään. Tällöin puhutaan niin sanotuista virtuaaliverkoista (Virtual Private Network - VPN). TETRA-järjestelmä takaa sekä kunkin organisaation sisäisen virtuaaliverkon että eri virtuaaliverkkojen välisen turvallisuuden siten, että eri virtuaaliverkkojen käyttäjät eivät pääse sotkemaan toistensa liikennettä. Virtuaaliverkoista on kustannustehokkuuden ohella muutakin hyötyä: eri organisaatioiden välinen kommunikaatio onnistuu helposti, koska eri käyttäjäryhmien virtuaaliverkot ovat fyysisesti samassa verkossa ja näin helposti liitettävissä toisiinsa. TETRA:n virtuaaliverkko-ominaisuuksien avulla on siis mahdollista rakentaa esimerkiksi maan laajuinen viranomaisverkko, jossa kullakin organisaatiolla (poliisilla, palokunnilla, pelastuspalvelulla) on käytössään oma virtuaaliverkkonsa ja jossa organisaatioiden välinen kommunikaatio sujuu kitkatta.

Kotitehtävä5

Käyttöskenaariot Muodosta tietoverkkojen käyttöskenaario yhteen seuraavista ympäristöistä: Koti, Koulu, Kaupungin keskusta tai Lentokenttä. Mieti millaisia haasteita eri ympäristöt asettavat kommunikoinnille. Kuinka kurssilla opitut asiat tukevat eri ympäristöissä tapahtuvaa kommunikointia. Millaiset asiat muodostuvat näissä eri ympäristöissä merkittäviksi. Millainen verkkorakenne sopii ympäristöön ?

Esimerkkinä koulu: Monella koululla on vielä tietokoneluokkia, joissa jokaisella oppilaalla on oma kiinteään langalliseen verkkoon kytketty työasema. Kehitteillä on opetuskäyttöön toimiva, kustannuksiltaan edullisempi versio, jossa opettajalla on käytössään esim. telakkaan kytketty kannettava tietokone ja oppilailla pelkkä näyttö ja näppäimistö, jotka kytkeytyvät opettajan koneeseen esim. USB-liitännän avulla. Opettaja voi ohjata oppilaiden koneille erilaisia tehtäviä omalta koneeltaan. Täysin en vielä tätä toimintalogiikkaa sisäistänyt siitä esittelyn kuultuani, mutta kustannustehokkuus suhteessa nykykäytäntöön jäi siitä ainakin mieleen. Välimuotona tälle ratkaisulle on tietenkin se, että jokaisella oppilaalla olisi oma kannettava ja koulurakennuksessa olisi langaton verkko. Riskit kannettavien suhteen ovat siinä mielessä suuret, että jos oppilaat niitä liikuttelevat, ne voivat pudota tai kolhiutua, jolloin kustannukset nousevat. Toinen, mitä tulevaisuuden koulumaailmassa tullaan varmasti hyödyntämään enemmän on etäneuvottelulaitteet. Niiden avullahan jo tänä päivänäkin voidaan järjestää esim. erikoisaineiden opetusta useammalle opetusryhmälle yhtäaikaa. Etenkin Lapin pitkien etäisyyksien vuoksi ja harvaan asuttujen seutujen pienten luokkakokojen vuoksi ko. menetelmää on jo hyödynnetty. Kouluympäristöön hankittava etäneuvottelulaitteisto palvelisi laajemminkin kunnallisen palvelutuotannon tuottavuuden lisäystä, kun esim. maakunnallisiin tai seudullisiin (lukuisiin) palavereihin ei tarvitsisi matkustaa, mikäli myös toisessa päässä olisi toimiva etäneuvottelulaitteisto. Myös luottamushenkilöt voisivat osallistua koulun tiloissa sijaitsevan etäneuvottelun kautta kokoukseen, johon he tällä hetkellä matkustavat useita kymmeniä kilometrejä parin tunnin takia. Kytkin tämän esimerkin kouluympäristöön siitä syystä, että kunnollinen ja toimiva etäneuvotteluratkaisu maksaa kuitenkin yli 10 000 euroa ja koululla laitetta käytetään päiväaikaan, kun taas luottamushenkilöiden kokoukset alkavat pääsääntöisesti työajan jälkeen iltaisin. Laitteiden käyttöaste kyettäisiin näin ollen hyödyntämään maksimaalisesti. Koulun kesälomien aikaan etäneuvottelua voisivat hyödyntää mm. kunnassa vapaa-aikaansa viettävät mökkiläiset, joilla saattaa olla palavereja työnsä vuoksi ympäri maailmaa ja heidän tulisi muutoin matkustaa esim. omalle työpaikalleen pelkästään sinne fasilitoitujen etäneuvottelulaitteiden vuoksi. Ympäristöä (ja kokouskahvia) säästyisi ja tuottavuus kasvaisi! Ainoa ongelma tuntuu vielä olevan (kokemusperäistä tietoa) perinteisistä kokouskäytännöistä luopumisen vaikeus ja ehkä arkuus uuden teknologian suomiin mahdollisuuksiin.

Viikoittainen ajankäyttö

  • Luentoviikko 1
    • Lähiopetus 5 h
    • Valmistautumista lähiopetukseen 0,5 h
    • Kotitehtävien tekoa 5 h
  • Luentoviikko 2
  • * Lähiopetus 5 h
    • Valmistautumista lähiopetukseen 0,5 h
    • Kotitehtävien tekoa 3 h
  • Luentoviikko 3
  • * Lähiopetus 5 h
    • Valmistautumista lähiopetukseen 0,5 h
    • Kotitehtävien tekoa 2 h
  • Ja tenttiin valmistautumiseen lukematon määrä tunteja…

VALMIS


Palaute

Hyvä kokonaisuus. erityisesti nuo virve/tetra asiat mielenkiintoisesti esitettyinä. Avaa varmasti tuota langatonto puolta. Pääsivulle