meta data for this page
  •  

Anne Makkosen ikioma Wikisivu

Oppimispäiväkirja

Ennakkonäkemys aihealueesta

Ennakkotehtävä 1.

Ennakkonäkemys tietoliikennetekniikasta ei ole kovin kaksinen omasta mielestä. Aluksi tuntui siltä, että ei tule mitään mieleen, mutta ehkä sitä vain on niin turtunut jokapäiväisessä elämässä ympärillä olevaan tekniikkaan. Jokapäiväiseen elämään liittyy niin digitv, WLAN verkko, sähköinen kommunikointi kuten e-mail, tekstiviestit, kännykkäpuhelut, bluetooth, videoneuvottelut ja genesys (datan siirto (tiedoston käsittely) pc:ltä samanaikaisesti useamman käyttäjän päätteelle) yhteydet. Tämän lisäksi GPS laite ja navigaattorit eli satelliittien hyödyntäminen ovat tuttuja asioita. Myös valokuitu ja koaksiaalikaapeli ovat tuttuja tiedonsiirtoon liittyviä käsitteitä. Sähköisiin palveluihin törmään lähes päivittäin (sähköiset lääkemääräykset, lippupalvelut, jne), ja hyödynnän myös sosiaalista mediaa (Facebook). Avainsanoja: WLAN, palvelut, kommunikaatio, tietoverkko, modeemi, Internet, satelliitti, GSM/3G, tietoturva, palomuuri.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Ensimmäisellä luennolla keskusteltiin, mitä kukin meistä tietoliikennetekniikalla ymmärtää. Hyvin monet näistä asioista ovat jokapäiväisestä elämästä tuttuja, mutta niihin ei välttämättä kiinnitä mitään huomiota, koska ovat osa päivittäisiä rutiineja. Kävimme lävitse kommunikointimallia, mitä komponentteja siihen kuuluu ja kuinka data siirtojärjestelmässä liikkuu. Samassa yhteydessä selvennettiin tietoliikenteeseen liittyviä käsitteitä, mallin osatehtäviä, sekä tiedonsiirtoon liittyviä verkkoja ja tekniikoita. Tämä osio oli minulle erittäin hyödyllinen, koska en juurikaan ole tarvinnut miettiä näitä asioita ”pintaa syvemmältä”. Tänne saakka on riittänyt, että järjestelmä ja yksittäiset laitteet toimivat, mutta ongelmatilanteissa on sitten täytynyt turvautua ulkopuoliseen apuun. Ehkäpä opin ymmärtämään kokonaisuutta vähitellen ja näkemään miten taustalla oleva infrastruktuuri on suunniteltu ja rakennettu.

Tämän jälkeen tutustuttiin kommunikointijärjestelmien kerrosarkkitehtuuriin, joka auttoi hahmottamaan kuinka toiminnot on jaettu eri kerroksiin ja miten eri kerrosten tehtävät on määritelty. Myös protokollat, OSI ja TCP/IP ja niiden arkkitehtuurien erot / yhtäläisyydet käytiin lävitse. Nämä osa-alueet olivat minulle aivan uusia asioita, mutta oli mielenkiintoista tutustua ja nähdä, kuinka ne on tarkoitettu toimiviksi. Hämmästyttävintä oli, kuinka itse varsinainen data käsittää vain murto-osan riveistä datalistauksia tutkittaessa, kerrosten protokolla täyttää lopun.

Loppuluento käsitteli protokollien ja järjestelmän yleisiä toimintoja, kuten paketointia, yhteyden hallintaa ja vuon valvontaa. Opin ymmärtämään mm. miksi protokollien standardointi on järkevää, muuten järjestelmät olisivat melkoisen sekavia ja todennäköisesti yhteensopivuus olematonta. Tämä osio oli ehkä kaikkein mielenkiintoisinta antia koko luentopäivältä, vaikkakin koko päivän anti oli melkoisen avartava kokemus tietoliikennetekniikan ”piilossa” olevasta järjestelmästä. Tärkeimpänä oppina jäi mieleen kerrosarkkitehtuuri, joka selvensi minulle, kuinka lopulta yksinkertaisella, mutta erinomaisesti suunnitellulla mallilla kommunikointi toimii. Yhtään vähättelemättä päivän muuta antia kuten protokollien arkkitehtuuria.

Luentopäivä 2:

Toisen luentopäivän aluksi kerrattiin edellisen kerran pääasiat käymällä luennon alussa pidetyn pistarin vastaukset lyhyesti läpi. Kertaaminen esimerkkien avulla selventää aina lisää ja on erittäin tehokasta. Uutena asiana tarkasteltiin standardoinnin syitä, etuja ja haittoja. Standardointi sinänsä on minusta erittäin tärkeä asia minkä tahansa tuotteen toiminnan yhteensopivuuden ja käytettävyyden kannalta katsottuna, koska muuten painitaan pohjattomassa suossa ja miljoonien eri variaatioiden sekamelskassa. Se, että standardoinnin haittapuolena on juuri kompromissien tekeminen, on todella sääli, koska se jarruttaa ja jopa estää todellisten innovaatioiden ja hienosäädön hyödyntämisen. Mutta asiassa kuin asiassa, kaikkea ei voi saada. Standardeista ISO –standardit, tarkemmin omaa alaa sivuavat sellaiset, ovat tuttuja ja olen paljonkin joutunut tutustumaan niihin mm. auditointeja suunnitellessani. Tietoliikennettä ja internettiä koskevat taas ovat olleet täysin vieraita, mutta kuuluvat mielestäni sarjaan ”nice to know”.

Kommunikointijärjestelmien kuvaus ja etenkin terminologia toi selvennystä useaankin termiin, kuten kaista tai kaistanleveys. Fysiikasta ennestään tutut aallonpituus, taajuus ja siniaalto limittyivät kohtalaisen ongelmitta tietoliikenne ympäristöön. Toki paljon uuttakin tuli ja opin ymmärtämään kuinka esim. taajuuden lisääminen vähentää virheiden määrää ja taas toisaalta nopeuden lisääminen vie taajuuskapasiteettia. Kohinan luokittelu lämpö- ja intermoduloivaan kohinaan ei ollut minulle ennestään tuttu asia. Sanana siirtotie on ollut tuttu aikaisemmista yhteyksistä, mutta logaritminen kuvaus sähkömagneettisesta spektristä ei lainkaan. Kuva kuitenkin selventää ja auttaa hahmottamaan mihin mikin näistä siirtoteistä sijoittuu ja millaisia rajoitteita niille on olemassa. Erittäin avartava piirros. Kaapelityypit sinänsä eivät tuoneet juurikaan uutta asiaa, mutta optinen kuitu oli kylläkin erittäin mielenkiintoinen. Vaikka sen toimintaperiaate olikin tuttu aikaisemmista opinnoista, niin tuli myös uutta tietoa sen eduista, haitoista ja toimintaperiaatteesta. Langattomien siirtoteiden osio oli ehkä tämän luento-osuuden mielenkiintoisinta antia ja siinä tuli paljon minulle uutta asiaa, mm. satelliittien kiertoratatyypit.

Seuraava osio käsitteli digitaalista dataa / digitaalista signaalia sekä analogista dataa ja analogista signaalia, sekä näiden koodaukseen liittyviä asioita. Toistaiseksi aika vierasta aluetta minulle. Myös synkroninen ja asynkroninen tiedonsiirto, virheiden havainnointi ja korjaus ja virheiden tarkastusmenetelmä olivat ennestään melko tuntemattomia asioita. Täytyy myöntää ettei ne vieläkään ole päivänselviä, mutta jonkinlainen ohut mielikuva asioista on olemassa. Ehkä päivän pituus alkoi tehdä tehtävänsä ja vastaanotto näin teknisille asioille ei ollut paras mahdollinen. Virhetyypit ja point to point linkkitason protokolla eivät ihan yksiselitteisimpiä asioita ole, kun taas vuon valvontatavat ovat ymmärrettäviä ja tärkeitä tiedon siirron onnistumisen ja oikeellisuuden kannalta. Välillä ehkä mentiin turhan syvälle bittitasolla, näin noviisin näkökulmasta. Päivän tärkein anti minulle ehkä oli, että opin ymmärtämään tiedon siirron nopeuden ja taajuuskapasiteetin välisen yhteyden, sekä aallonpituuden ja häiriöherkkyyden välisen riippuvuuden.

Luentopäivä 3:

Kolmantenakin luentopäivänä tuli niin paljon uutta ja osin vaikeaselkoistakin asiaa, että siitä olisi riittänyt kahdellekin päivälle. Etenemisvauhti oli ainakin minulle liian kova, että olisi voinut edes tyydyttävästi pysymään mukana koko ajan. Luennon alkuun pidetty pistari ei mennyt kovin hyvin, koska minulle tuli linkeistä mieleen toisenlainen mielikuva. Onneksi sekin asia tuli nyt selväksi, että linkillä käsitetään käytännössä kahta toisiinsa kytkettyä laitetta, eikä sen tarvitse olla sen monimutkaisempi kokonaisuus. Luennolla käsiteltiin kanavointia, jolla tarkoitetaan sitä, että siirtokapasiteettia voidaan jakaa siirrettävän signaalin kesken. Kanavointiin käytetään yleensä multipleksereitä, joissa syötteet yhdistetään yhdelle linjalle lähetyspäässä ja vastaanottopäässä ne jälleen puretaan. Toiminta on taloudellista sekä economisesti, että teknisesti, koska yksittäiset sovellukset käyttävät vain osaa kaistasta (linkin n kanavaa). Eri tekniikoiden yhteensopivuus samassa kohteessa käytettäessä tuo lisää tehokkuutta ja kustannussäästöjä.

Kanavoinnin jakaminen neljään luokkaan; taajuusjako-, aikajako-, koodijako- ja aallonpituusjakokanavointiin eivät ilman tarkempaa selvitystä kertoneet juuri mitään niiden tekniikoista. Taajuusjakokanavoinnissa jokainen signaali toimii tietyllä taajuusalueella (kanavalla, jolla tietty kaistanleveys), kanavat toimivat rinnakkain ja jokaisen kanavan välissä on varmuusvälit häiriöiden minimoimiseksi. Käytetään mm. television radio- ja kaapelilähetyksissä ja aikaisemmin allekirjoittaneellakin käytössä olleessa ADSL yhteydessä. Aikajakokanavoinnissa toiminta perustuu signaalien viipalointiin eli aikajakoon, joko bitti- tai tavutasolla, tai suuremmissa kokonaisuuksissa. Käytetään mm. GSM verkossa, jossa yhdellä kanavalla voidaan siirtää 8 puhelua samanaikaisesti. Syötteet (esim. puhelut) yhdistetään siirtotielle, saapuva data (digitaalista) puskuroidaan, multiplekseri käy puskureita läpi tulojärjestyksessä ja muodostaa niiden sisällöstä siirrettävän signaalin. Yhden laitteen varaama aikaviipale on yksi kanava. Koodijakokanavointia taas käytetään langattomilla siirtoteillä, kuten radiotie ja bluetooth. Koko taajuusalue ja kaikki aikaviipaleet ovat käytössä. Erona taajuus- ja aikajakokanavointiin on se, että koodijakokanavoinnista huolehtii päätelaite (lähettää signaalin), eikä multiplekseri. Toiminta perustuu hajaspektritekniikkaan, joka voidaan jakaa taajuushyppelyyn (Bluetooth) tai suorasekvensointiin (WLAN). Aallonpituusjakokanavointia hyödynnetään optisessa kuidussa, useita signaaleja siirretään samassa kuidussa käyttäen eri taajuisia valonsäteitä (jokainen taajuus on oma kanavansa). Tehokkuus syntyy siitä, että samassa kaapelissa on paljon liikennettä, eikä tarvita useita kaapeleita. Tästä syntyy myös ongelmia, mahdollinen kanavien ylikuuluminen ja eri signaalien vahvistustarpeet voivat aiheuttaa ongelmia muille kanaville.

Seuraava asiakokonaisuus käsitteli kytkentäisiä verkkoja eli toisiinsa kytketyistä solmupisteistä. Data siirtyy verkossa solmusta solmuun, kunnes se saapuu vastaanottajan liitäntäsolmuun. Täältä data toimitetaan vastaanottajalle. Solmuja on erilaisia, toiset pystyvät ottamaan vastaan ja luovuttamaan dataa, toiset ovat vain ”välittäjä” solmuja ja solmujen välillä toimivat linkit on jaettu kanavoinnin avulla. Pakettikytkentäisessä verkossa (digitaaliverkko) siirtoa solmusta toiseen kutsutaan reititykseksi. Verkkotyyppejä ovat yksinkertainen kytkentäinen verkko, tele / dataliikenneverkot, sekä piiri- ja pakettikytkentäinen verkko. Verkkojako perustuu äänen ja datan erilaisiin vaatimuksiin. Piirikytkentä on kehitetty erityisesti puheen siirtoon ja viestinvälityksessä on kolme eri vaihetta; yhteyden muodostus, datan siirto ja yhteyden lopetus. Yhteys päästä päähän muodostetaan ennen varsinaista datan siirtoa (esim. perinteinen puhelu). Pakettikytkentäisen verkon periaate on, että data pilkotaan useampiin paketteihin siirtoa varten (jokainen paketti sisältää käyttäjän dataa, sekä informaatiodataa. Verkon solmuissa paketit varastoidaan hetkellisesti ja lähetetään seuraavaan solmupisteeseen. Solmut tietävät mitä reittiä kulloinkin käytetään ja paketin koko määräytyy käytettävästä siirtoverkosta. Pakettiverkon etuna on tehokkuus, se ei varaa tiettyä kanavaa kuten piirikytkentäinen tekee, vaan jakaa linkit kaikkialta tulevien paketti kesken. Paketeille voidaan myös määrätä tietyt prioriteetit. Pakettikytkentäisillä käytetään erilaisia kytkentätapoja; tietosähkettä (paketit itsenäisiä ja voivat saapua eri reittejä ja mielivaltaisessa järjestyksessä vastaanottavalle solmulle) tai virtuaalipiiriä (etsitään ensin sopivin reitti kohdeasemaan, paketit alkuperäisessä järjestyksessä, yhteys loppuu ”clear-request” pakettiin). Pakettiverkon reititysstrategioita ovat tulviminen (pyyntö lähetetään useaan paikkaan), satunnainen ja mukautuva reititys (lasketaan painoarvo, jonka perusteella reitti määräytyy). Luennolla käytiin lävitse myös Internetin reititysstrategioita, joissa mentiin jo vähän liian syvälle logaritmitasolla.

Tämän jälkeen käsiteltiin verkon hallintaa, jolla käsitetään nimenomaan ruuhkan hallintaa eli siirrettävien pakettien lukumäärä lähestyy verkon hallintakykyä. Verkko on toimimaton, jos se on ns. ”tukossa”, siksi tämä on erittäin tärkeä osa-alue tietoliikenteessä. Kun jonot lähetyspäässä ja verkossa kasvavat, lisääntyy viiveet ja verkon hallinta kärsii. Verkossa 80 % käyttöaste on kriittisellä tasolla. Ruuhkaa voidaan estää etsimällä vaihtoehtoisia reittejä. Keinoja, joilla verkkoa pystytään hallitsemaan ovat takaisinpaine (palautuu ja ”jämähtää” lähtösolmuun), ilmoitetaan lähettäjälle, että ei lähetä tai käytetään verkossa mittareita, jotka informoivat lähetyspäätä verkon tilasta. Vaikutuskeinoja on vähentää mm. lähetysnopeutta.

Lyhyesti käsiteltiin soluverkkoa, joka on osa radioverkon siirtoteitä. Periaatteena on, että taajuuksia käytetään uudestaan kapasiteetin lisäämiseksi. Lähiverkko-osiossa käytiin lävitse mm. niiden kehityshistoriaa ja käyttökohteita. Tämä osio oli ehkä siksi niin kiinnostava, koska se on konkreettisesti meidän jokaisen arkipäivää tavalla tai toisella. Sitä ei vain tule yleensä mietittyä, kuinka se arkirutiineissa toimii. Jokainen meistä on nähnyt / käyttänyt tietokoneessa olevia liittimiä, sen enempää miettimättä käytettäviä kaapeleita ja siirtoteitä. Topologiat olivat täysin uusia asioita minulle, eivätkä mitenkään yksinkertaisia ymmärtää. Tähtitopologia on tätä päivää (välitys vain tietylle vastaanottajalle tai broadcastina kaikille asemille). Langattomat LAN verkot (WLAN) ovat nykyisin lähes jokaisessa kodissa ja työpaikassa totta, ja niiden avulla helpotetaan merkittävästi liikkumista hyödyntäen ilmateitä. LAN ja MAN verkon protokollat käsiteltiin myös historiallisten (vanhentuneiden protokollien) osalta.

Loppuluennossa käsiteltiin Internettiä, joka koostuu useista eri verkoista ja sen linkeistä, reitityksistä ja mm. arkkitehtuurista. Internetin verkkokerros, jossa verkot yhdistyvät toisiinsa ja reititys tapahtuu on tärkein taso toimivuuden kannalta. Jokainen komponentti tarvitsee IP osoitteen (Internet Protocol), että pakettien reititys on yleensä mahdollista. Esimerkit havainnollistivat hyvin Internetin eri kerrosten toimintaa. Sähköposti osio oli siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen, koska vaikka sitä käytetään päivittäin, minulla ei ollut mitään tarkempaa mielikuvaa sen toimintaperiaatteista. Etenkin tieto siitä, että periaatteissa voimme viestitellä toisillemme ilman varsinaisia meili ohjelmia oli aivan uusia asia.

Päivä oli hyvä kokonaisuus (tosin raskas) ja tärkeää asiaa oli paljon, ehkä parhaiten päivästä jäi mieleen se, että n. 95 % datasta tulee kiinteästä verkosta, johon liitetty antennijärjestelmä ja vain viimeinen linkki on yleensä langatonta tiedonsiirtoa.

Luentopäivä 4:

Koko kurssin luento osuus käytiin kolmen päivän aikana luennoitsijan sairastumisen vuoksi. Tuntuu, että paketti oli liian iso ja tiivis kolmeen päivään sisällytettynä näin vasta-alkajalle. Itse olin ainakin ihan “puhki” jokaisen päivän jälkeen ja osa asioista jäi pitkälti itsetutkiskelun varaan.

Kotitehtävä 1

makkonen_anne_kotitehtaevae_1.pdf

Kotitehtävän 1 liitteen selitys: allekirjoittaneen tavallista työpäivää tarkastellaan minun (=käyttäjän) näkökulmasta. Tavallinen työpäivä alkaa kotona lehden luvulla netin kautta; pc yhdistetty kotona langattomaan verkkoon, josta taas modeemin välityksellä operaattorin verkkoon ja siitä eteenpäin Internetiin, ja palvelimelta saadaan lehti näytölle luettavaksi. Matkalla töihin soitan kännykällä autosta (bluetooth:n avulla) asiakkaalle, jolta saan hänen osoitteensa. Näppäilen osoitteen navigaattoriin, joka satelliitin avulla opastaa minut asiakkaan luo. Työpaikalle päästyäni pidämme etelä Suomessa olevien kollegojeni kanssa videopalaverin, ja käytämme myös genesys yhteyttä, jolloin kaikki voivat seurata minun koneeltani tulevaa esitystä. Työpaikalla toimii langaton verkko, josta yhteys serverin kautta operaattorin verkkoon, myös video, sekä genesys yhteydet toimivat operaattorin verkon avulla.

Kotitehtävä 2

GPS:n toiminta makkonen_anne_kotitehtaevae_2.pdf

GPS –navigointijärjestelmä toimii avaruudessa sijaitsevien paikannussatelliittien avulla. Järjestelmä voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat avaruus, kontrolliverkko ja käyttäjäosa. Avaruusosio käsittää 24 kpl maata kiertäviä satelliitteja. Kontrolliverkon tehtävänä on tarkkailla satelliittien liikkeitä ja toimintoja. Maapallolla sijaitsee verkon valvontakeskus (USA:ssa), sekä neljä tarkkailuasemaa. Käyttäjäosa muodostuu yksittäisistä GPS vastaanottimista. (Wikipedia.)

Paikannussatelliiteista lähtevät signaalit ovat kohtalaisen heikkoja, jonka vuoksi niitä pyritään vahvistamaan sisätiloihin asennettavilla pseudoliiteilla. Kyseessä on laite, joka lähettää GPS signaalin tapaista signaalia, jota normaali GPS laite pystyy vastaanottamaan ja sen avulla määrittämään vastaanottimen etäisyyden pseudoliitista. Riittävän tarkan paikannuksen aikaansaamiseksi myös sisätiloissa tarvitaan useampia pseudoliitteja, jotka voidaan sijoittaa metrien tai jopa muutamien kilometrien välein. Liitepiirros; pseudoliittijärjestelmän rakenne. (Maankäyttö 2/2007.) Paikannus tapahtuu siten, että satelliitit lähettävät navigaatiosignaalin ja atomikellon ajan GPS laitteelle. Päälaitteen kellon ja satelliittien atomikellojen välillä on kellovirhettä, joka huomioidaan sijaintia laskettaessa. Satelliitteja, joista signaali saadaan tulee olla vähintään neljä, että saatava ratkaisu on ymmärrettävä. Ns. pseudoetäisyys lasketaan laskukaavalla, jossa huomioidaan vastaanottimen ja satelliittien sijainnit, sekä satelliittien ja vastaanottimen kellovirheet. Järjestelmä perustuu siis etäisyyserojen selvittämiseen. (Wikipedia.)

Kotitehtävä 3

Tässä tehtävässä tarkastellaan langattoman lähiverkon (WLAN) protokollaa. IEEE eli Institute of Electrical and Electronic Engineering on standardoinut WLAN lähiverkon toteutuksen Yhdysvalloissa vuonna 1997, standardi IEEE 802.11. Euroopassa vastaava standardi on HIPERLAN, joka kuitenkaan ei ole saanut jalansijaa, vaan WLAN on selvästi käytetympi myös meillä. Langaton lähiverkko on yleistynyt kovasti, koska se antaa vapauden liikkua kannettavan laitteen kanssa ja helpottaa työskentelyä monessa tapauksessa. Työasema liitetään lähiverkkoon verkkokortin ja asennettavan ajurin avulla. Lähiverkko taas yhdistetään lankaverkkoon tukiaseman välityksellä.

Standardissa määritellään WLAN:n käyttämän OSI -mallin alimpien kerrosten, fyysisen ja siirtoyhteyskerrosten, protokollat eli toimintatavat. Standardin mukaan tietoa voidaan siirtää joko radioteitse (yleinen) tai infrapunan avulla. Tiedonsiirtonopeuksia on päivitetty standardiin vuosien saatossa, jonka vuoksi standardi on jaettu kahteen osaan, 802.11a ja 802.11b. Ensimmäinen (a) toimii taajuudella 5,5 GHz ja tarjoaa nopeuden 54 Mbps, mutta tämä ei ole juurikaan yleistynyt. Käytetympi on 802.11b, jonka taajuus on 2,4 GHz ja tiedonsiirtonopeus 1-2 Mbps. Standardi määrittelee kolme erilaista tiedon siirtotapaa; suorasekvenssihajaspektrin (DSSS, Direct Sequence Spread Spectrum), taajuushyppelyn (FHSS, Frequency Hopping Spread Spectrum) ja infrapunan. Verkkotyyppinä voidaan käyttää joko tilapäisverkkoa tai infrastruktuuriverkkoa. Infrapunasiirto on tietoturvan kannalta turvallisin, koska sitä ei voida helposti salakuunnella sen rajoitettavuuden vuoksi (valo ei läpäise seiniä kuten radioaallot). Samasta syystä sen käyttö on vähäistä. DSSS käyttää 22 MHz taajuusaluetta. Data levitetään ns. sirpalekoodina taajuusalueelle, eli yksi bitti levitetään 11 bitiksi, ja lisäksi taajuusalue jaetaan päällekkäisiksi kanaviksi. Suurin osa WLAN –verkoista hyödyntää tätä teknologiaa. FHSS vaihtaa taajuutta säännöllisesti (vähintään 400 ms välein) käyttäen yhtä taajuutta 78:sta kerrallaan ja hypyn on oltava vähintään 6 MHz. Tämän vuoksi liikennettä on vaikea asiaa tuntemattoman seurata. FHSS on edullisempi ja sopii suurille käyttäjämäärille kuin DSSS, mutta se on hidas ja virheherkempi, eikä siksi kovin suosittu. 802.11 protokolla käsittää myös siirtoyhteyskerroksen toiminnan. Kerros on jaettu osiin, verkkokerrokseen (LLC, Logical Link Control Layer) ja kerrokseen, josta saadaan yhteys fyysiseen kerrokseen (MAC, Media Access Control Layer). Järjestelmä käyttää algoritmia, joka peruuttaa toiminnon ennen kuin törmäystä tapahtuu, vaikka tästä aiheutuu jonkin verran enemmän viiveitä kuin algoritmista, joka perustuu törmäyksen jälkeiseen toiminnon perumiseen. Langattomasti toimiva liikennöinti on herkempi törmäystilanteille kuin kaapelissa tapahtuva. Törmäykseksi lasketaan myös esim. sanoman kuittauksen puuttuminen.

Laitteen langattomaan verkkoon liittyminen tapahtuu lyhyesti siten, että laite vaatii ensin tietoja verkon toiminnasta (esim. taajuushyppelymallista), ja verkko autentikoi eli tunnistaa ko laitteen. Laite joko sieppaa tukiaseman sanoman, jossa on liikennöintiä koskevaa tietoa tai etsii itse tukiaseman lähettämällä sille ns. Probe Request sanomia. Tämän onnistuttua, tapahtuu työaseman autentikointi ja sidonta, jossa osapuolet vaihtavat ominaisuustietoja ja työaseman sijainti rekisteröidään. WLAN verkon toimintaan kuuluu myös se, että se hakee kuuluuvuusalueellaan uusia mahdollisia tukiasemia, jos käytetty tukiasema jostain syystä heikkenee. Mikäli tukiasema hyväksyy uuden sidontapyynnön poistetaan vanhan tukiaseman tiedot verkon tiedoista ja vaihdetaan käyttö tehokkaampaan tukiasemaan. (http://www.tol.oulu.fi/users/ari.vesanen/Langaton_TT/luennot/wlan/Wlan.html)

Kotitehtävä 4

Tutkiskelun alla on itselle tuttu Genesys virtuaalinen multimediakokous- ja neuvottelupalvelu. Erittäin kustannustehokas tapa järjestää vaikka kansainvälisiä palavereita isommallekin osallistujakunnalle (Genesys järjestelmässä max 250 osallistujaa) tai käydä kahdenkeskisiä istuntoja saman työfileen ääressä. Toimintatapoja ovat integroidut puhelin-, verkko- ja videokokoukset. Yhteydenpito voidaan järjestää joko puhelin- tai videoyhteytenä.

Neuvottelutekniikka ostetaan yleensä ulkopuolisena palveluna. Web-neuvotteluohjelma ja käyttäjätunnukset (lisenssit) hankitaan palveluntarjoajalta. Omat tarvittavat työkalut ovat työasema, puhelin ja mahdollisesti mikrofoni, sekä videokuvaa haluttaessa web-kamera. Käyttö perustuu minuuttiveloitukseen. Joissain tapauksissa organisaation palomuuri voi olla ongelmallinen, mutta yhteistyössä IT osaston kanssa yhteys saadaan toimivaksi. Kommunikointityökaluina ovat mm. työpöydän ja ohjelmien jakaminen kaikkien nähtäväksi ja video, sekä tekstikeskustelut reaaliajassa. Istunnoissa on eri rooleja, pääkäyttäjä, joka jakaa työpöydän ja ohjaa sen käyttöä, sekä voi jakaa esitysvuoroja osallistujille. Osallistuja näkee ja pystyy seuraamaan työpöydän tapahtumia, mutta ei editoimaan filettä ilman pääkäyttäjän antamia oikeuksia, sekä osallistumaan keskusteluun joko puhelimen ja web-kameran tai videon välityksellä.

Neuvotteluyhteys käyttää siirtoteinä puhelinverkkoa, ja kahden tai useamman työaseman välistä verkkoyhteyttä. Tiedonsiirto voidaan tehdä hyödyntäen esim. ISDN yhteyttä, jolloin toinen osapuoli soittaa toiselle tai laajakaistayhteyttä (Internetyhteys), jolloin verkko hakee toisen osapuolen työaseman IP –osoitteen avulla. Toiminta tapahtuu reaaliajassa, tosin pientä viivettä yleensä on havaittavissa. Toimintoja määrittelee alan omat standardit, niin verkkoliikenteelle kuin äänellekin. Tietoturvasta vastaavat järjestelmää käyttävät organisaatiot omalta osaltaan, sekä palveluntuottaja omaltaan.

Kotitehtävä 5

Käyttöskenaarioksi valitsin kodin, ehkä sen vuoksi, että nyt kurssin myötä olen alkanut miettiä sitä, kuinka meillä järjestelmä on rakennettu ja mistä havaitsemani ongelmat mahdollisesti johtuvat. Talomme on 1,5 kerroksinen, käsittäen paljon avointa tilaa. Saimme muutama vuosi sitten kuituverkon myös tälle alueelle, jolloin siihen saakka käytössä ollut ADSL yhteys poistui. Modeemi, joka on yhdistetty kuituverkkoon on sijoitettu tuulikaappiin, kuten myös WLAN pääte, samaan tilaan sähköpääkeskuksen kanssa. Lähiverkkona meillä on WLAN, johon liittyvä erillinen vahvistin on sijoitettu parvelle. Taloudessamme on useampia henkilökohtaisia kannettavia tietokoneita, jotka kaikki käyttävät langatonta lähiverkkoa. Myös talon tulostin toimii langattomassa verkossa.

Olen huomannut, että talossamme on tiloja, joissa verkkoyhteys on selvästi heikompi kuin muualla. Eron huomaa hitaana yhteytenä ja signaalipalkkien määrä vahvistaa epäilykset. Ongelma johtunee WLAN päätteen katvealueelle jäämisestä, koska ongelmaa ei esiinny avoimissa tiloissa. Olen myös havainnut, että jos useampi laite käyttää samanaikaisesti verkkoa, signaali ei ole paras mahdollinen, vaan sivujen aukaisu kestää normaalia kauemmin. Todennäköisesti työasemien läheinen sijainti myös aiheuttaa jonkin verran häiriösignaaleita langattomassa verkossa.

Muutama viikko sitten taloudesta katosi kokonaan yhteydet kuituverkkoon. Ongelmaa selviteltiin ensin yksittäisen PC:n kannalta, mutta koska yhteydet olivat kadonneet muiltakin työasemilta, kytkin PC:ni suoraan modeemiin kiinni. Totesin lähiverkon olevan kunnossa, mutta modeemi oli tullut tiensä päähän. Uuden laitteen kytkeminen toi avun ja yhteydet ulkomaailmaan toimivat jälleen. Kuituverkon tulon jälkeen on ulkopuolelta aiheutuneet verkko-ongelmat selvästi vähentyneet, mistä olen todella kiitollinen.

Hyödynnän kotona jonkin verran myös infrapuna yhteyttä, eli siirrän mm. valokuvia kännykästä PC:lle Bluetooth:n avulla, sekä satelliittiyhteyksiä skype –puheluiden muodossa, sekä navigaattoria autoillessa. Kesäisin veneillessä ja yleensäkin reissatessa käytän operaattorin ”mokkulaa” päästäkseni Internettiin ja hoitamaan mm. pankki- ja meiliyhteyksiä. Perheen metsästäjät taas käyttävät usein GPS –paikannusta liikkuessaan luonnossa. Toisinaan pysähdyn ajattelemaan, että kuinka me tultiin toimeen 15-20 vuotta sitten, kun ei ollut tietotekniikkaa kotioloissa ja erittäin heikosti työelämässäkään.

Kurssin myötä olen oppinut arvostamaan saavutettua kehitystä ja jopa kiinnostunut tutkimaan / tietämään miten ja miksi jokin asia toimii tai ei toimi. Kurssin antina on tullut mm. omatoimista ongelman ratkaisutaitoa, havaittuani, että ei tietoliikennetekniikka varsinaisesti mitään henkimaailman juttuja ole. Osittain asiat ovat vaikeaselkoisia, mutta kaikkea nippelitietoa ei ole tarpeellista amatöörin tietääkään.

Viikoittainen ajankäyttö ■Luentoviikko 1: ■Lähiopetus 7 h ■Valmistautumista lähiopetukseen 0,5 h ■Kotitehtävien tekoa 4 h ■Luentoviikko 2: ■Lähiopetus 7 h ■Valmistautumista lähiopetukseen 1,00 h ■Kotitehtävien tekoa 4,5 h ■Luentoviikko 3: ■Lähiopetus 7 h ■Valmistautumista lähiopetukseen 1,0 h ■Kotitehtävien tekoa 6,5 h ■Luentoviikko 4: ■Tenttiin lukua…. niin paljon kuin muilta kursseilta ehtii!

Palaute

Erittäin hyvää analyysiä siitä mitä tapahtui. Koko paketti olisi ehkä ollut hieman kevyempi jos en olisi sairastunut ensimmäisellä kerralla. Oppia näyttää kuitenkin tulleen. Pidin eritysesti ensimmäisen kotitehtäväsi kuvauksesta. Erittäin onnistunut.


Pääsivulle

Opiskelijoiden omat sivut