meta data for this page
  •  

Oppimispäiväkirja Teppo Kilpeläinen, c0337604 TIMO 2008

Ennakkonäkemys aihealueesta

Tietoliikenteestä tulee ensimmäisenä mieleeni erilaiset uhkatekijät, kuten uusi pilviteknologia. Tietoliikenne mahdollistaa paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta sen käytössä piilee riskejä, mikäli ei osaa oikein varautua niihin. Haluan syventää kurssilla omaa tietämystäni tiedon siirtämiseen liittyvistä tekijöistä kuten eri protokollat,kerrosarkkitehtuuri,komennot sekä kuinka varautua mahdollisiin riskeihin. Työskentelen yrityksessä, joka pyrkii hyödyntämään teknologiaa uusien liiketoiminta-alueiden löytämisessä ja uskon, että saan kurssilta paljon uusia ajatuksia tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Ennakkotehtävä 1.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Maallikon silmin nähtynä kommunikointimalli avaa havainnollisesti, kuinka esim. sähköposti kulkee osapuolelta toiselle. Yleensä ei tule ajateltua kuin, että kirjoitan viestin ja täppään ”send”-painiketta viestin ollessa valmis. Malli pilkkoo viestin lähettämiseen liittyvät osatekijät auki ja näin ymmärrys syvenee eri osien toiminnasta. Tiedon siirtämiseen siis kuuluu paljon erilaisia vaiheita ja niiden ymmärtäminen avasi minulle myös niiden mahdolliset riskit ja piilevät ongelmat.

Kommunikointimallin syvempi osaaminen ja sen mahdolliset käyttökohteet tulevat lähemmäksi minua puhuttaessa kerrosarkkitehtuurissa, koska meillä on tällä hetkellä ajankohtaista määrittelyyn ja eri tasojen väliseen liittyvä järjestelmähanke menossa. Toimintaympäristössä tapahtuu jatkuvasti muutoksia ja meidän tulee huomioida tämä, niin että kerrosten muuttaminen ei vaikuta muiden kerrosten toimintaan. Kommunikointi voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan verkkokerros, kuljetuskerros ja sovelluskerros. Jokainen kerros siis keskustelee oman kerroksen toimintojen kanssa hyödyntäen omia protokolliaan. Esimerkkinä voidaan avata esim. tiedonsiirtosovellus lähettää ftp-komennon oman protokollansa kautta ja kuljetuskerros vie omassa kerroksessaan TCP-protokollan taasen verkkokerrokseen. TCP/IP-arkkitehtuurissa kerroksia on siis viisi, sovellus, kuljetus, verkko, linkki ja fyysinen kerros.

OSI-malli antaa hieman pelivaraa muuttuviin tekijöihin, sillä siinä kerrosten muutokset eivät juurikaan vaikuta muiden kerrosten toimintaan. Suurissa kokonaisuuksissa tämä erittäin hyvä, koska muutenkin suuren kokonaisuuden hallinta on haastavaa ja tässä tapauksessa kokonaisuus voidaan pilkkoa pienemmäksi ja näin rajata mahdolliset muutokset. OSI-arkkitehtuurimallissa on seitsemän kerrosta, joka jakaantuu fyysiseen kerrokseen, linkkikerrokseen, verkkokerrokseen, kuljetuskerrokseen, istuntokerrokseen ja esitystapa-ja sovelluskerrokseen.

TCP/IP-arkkitehtuuri on tällä hetkellä suosituin arkkitehtuurimuoto, koska Internetin yleistyessä se saa aina vain vahvemman jalansijan. Kirjoittelin itse kurssin tavoitteisiin liittyen pilvipalveluista ja niiden käyttömahdollisuuksista. TCP/IP- arkkitehtuuri on siis olennainen osa pilvipalveluita, koska siinä Internetillä on merkittävä rooli. Tämä alue oli minulle hieman vierasta ja voin todeta tämän osion avanneen paljon uusia puolia tiedon siirtoon liittyvissä kokonaisuuksissa. Nyt ymmärrän pilvipalveluista paljon enemmän, koska sen toiminta aukesi TCP/IP-protokollien kautta.

Protokollat

Eri järjestelmissä sijaitsevat oliot kommunikoivat keskenään. Tämä on mahdollista vain, jos ne puhuvat samaa kieltä, eli mitä, kuinka ja koska. Tämän lisäksi nidentäytyy olla molempien osapuolien tiedossa, tätä kutsutaan siis protokollaksi. Protokolla koostuu syntaksista (tiedon muotoilu), semantiikasta (toimintalogiikka- mitä tehdään kun paketti saapuu) ja ajoituksesta (siirtonopeuden ja pakettien järjestyksen). Vertailtaessa standartoitua ja ei-standartoitua protokollaa ilmenee hyvin äkkiä, miksi pyritään standartoidun protokollan käyttöön. Yhdellä protokollalla voidaan käyttää seitsemää sovellusta kun taas toisessa vaihtoehdossa tarvitaan 12 protokollaa 24 sovelluksen käyttöön.

Segmentointi-ja kokoaminen

Kaikilla kerroksilla ei ole mahdollista käsitellä samankokoisia datalohkoja, jolloin pienemmän kerroksen tehtäväksi jää pilkkoa data pienempää osaan (segmentointi). Kokoaminen on siis luonnollisesti segmentoinnin vastatoimenpide. Käytännön elämässä olen törmännyt myös siihen, että suuren paketinlähettäminen voi viedä koko kaistan. Tässä tapauksessa paketti pilkotaan ja tiedonsiirto nopeutuu. Paketoinnissa on kyse ohjausinformaation lisäämisestä, esim. vastaanottajan määrittämisestä (IP-osoite). Yhteyden hallinnassa on toinen olio siis pyytää toiselta lupaa yhteyteen käyttäen samaa protokollaa. Yhteys muodostuu luvan saataessa ja tietoa voidaan jakaa. Paketit, joita jaetaan voivat tulla eri järjestyksessä, koska niillä voi olla eri reitit. Tämän vuoksi pakettien numerointi on tärkeää, jotta ne voidaan uudelleen koota saapumisen jälkeen. Vuon valvonta on toimenpide, jossa vastaanottaja säätelee lähettäjän nopeutta.

Luentopäivä 2:

Luennolla käsiteltiin standardointia ja erityisesti itse prosessia ja tunnetuimpia organisaatioita, kuten IETF (Internet Engineering Task Force). Koin itselle hyödylliseksi RFC:t (Request For Comments) osion. RFC:t ovat asiakirjoja, jotka kuvaavat internetin erilaisia käytäntöjä ja teknisiä määrittelyjä. Tullakseen yleisesti hyväksytyksi standardiksi RFC:n tulee olla mm. vakaa, ymmärrettävä, teknisesti kilpailukykyinen. Muita tietoliikenteen standardointiin liittyviä organisaatioita ovat mm. ISO (International Organization for Standardation) ja ITU-T (International Telecommunication Union). Kommunikointi voi tapahtua yhteen suuntaan (simplex), kaksisuuntaisesti eri aikaan (half duplex) tai kaksisuuntaisesti samaan aikaan (full duplex). Näihin jaksollisiin signaaleihin liittyviä ominaisuuksia ovat mm. amplitudi, taajuus ja vaihe. Kaistalla tarkoitetaan signaalin sisältämiä taajuuksia ja tehollisella kaistanleveydellä niitä taajuuksia, joka sisältää suurimman osan signaalin energiasta. Uuden television myötä tutustuin hieman sen teknisiin ominaisuuksiin ja sain luennolta paljon hyvää tietoa kotikäytön parantamiseen erityisesti pätkivään signaalin laatuun. Analogiset lähetykset ovat siis historiaa ja siirryimme digitaaliseen aikaan. Signaalit voivat olla siis analogisia tai digitaalisia ja vastaanotettu signaali voi erota lähetetystä mm. vaimenemisen, erilaisten vääristymien johdosta. Kotikorjaaja ryhtyy siis nyt paikallistamaan heikon signaalin syytä ja pohtimaan eri vaihtoehtoja paremman tv-lähetyksen aikaansaamiseksi. Vaimenemisessa signaalin teho putoaa etäisyyden kasvaessa ja tällöin voidaan käyttää vahvistimia (analoginen signaali) tai toistimia (digitaalinen signaali). Elämme jo langatonta, mutta silti johtimelliset siirtotiet ovat vielä tärkeässä roolissa tiedonsiirrossa. Ikkunasta kurkistaessa voi havaita Elisan miesten vetävän valokuitua nopeampien yhteyksien saamiseksi. Muita johtimellisia siirtoteitä on mm. koaksiaalikaapeli ja sähköjohto. Johtimettomia siirtoteitä (langaton) ovat mm. satelliitti-, infrapunalinkit sekä radiotie. Radiotie lienee nykyään eniten käytetty johtimeton siirtotie. Itse törmään tähän ainakin kotona ja töissä lähiverkon ja bluetoothin osalta. Pohdin luennon aikana, että kuinka analoginen tv-lähetys muutettiin digitaaliseksi ja onko kyse vain siitä, että analoginen lähetys muutettiin digitaaliseksi luennolla käsiteltyyn pulssikoodimodulaation avulla (PCM). Digitaalisten signaalin koodausmenetelmiä ovat mm. NRZ (non-return to zero), NRZI (non-return to zero, invert on ones), Bipolar, Manchester, Scrambling. (vähennys 0 tai 1 bitin sarjoja). Analogisen datan siirtämiseksi analogisena signaalina käytetään amplitudi-, taajuus- ja vaihemodulointia. Yrityksemme pyrkii saamaan meille modernin tavan liikutella tietoa eri päätelaitteiden välillä ja en ole koskaan pohtinut sen syvällisemmin tiedonsiirtoon liittyviä ongelmia saati mahdollisuuksia. Luennolla sain paljon hyvää ja käytännönläheistä tietoa tiedon siirtoon liittyvistä tekijöistä, joita voin hyödyntää sekä työssä että vapaa-ajalla.

Luentopäivä 3 ja 4:

En valitettavasti päässyt tälle luentokerralle työesteen vuoksi, mutta keskustelin puhelimessa opiskelijakollegoiden kesken luentojen sisällöstä. Luin kuitenkin itsenäisesti luentojen sisällön ja tein siitä oheisen yhteenvedon. Ensimmäinen osa käsitteli tiedonsiirtoon liittyviä kokonaisuuksia ja säikähdin teknisen tiedon määrää, mutta kun en takertunut mihinkään yksittäiseen osaan, niin aloin hiljalleen muodostamaan kokonaiskuvaa aihealueesta. Siirtojärjestelmissä kapasiteettia jaetaan monesti useamman siirrettävän signaalin kesken. Kanavointi voidaan luokitella taajuus- (FDMA), aika- (TDMA), koodi-(CDMA) ja aallonpituusjakokanavointiin (WDMA). FDMA perustuu eri signaalien modulointiin eri taajuisille kantoaalloille. TDMA perustuu eri signaalien viipalointiin (slides) ajan suhteen ja siirrettävä data muodostuu kehyksistä. Synkronisessa TDMA:ssa puolestaan aikavälit varataan jatkuvasti, joka mahdollistaa että ohjausinformaatiota tai vuon valvontaa ei tarvita. Asynkronisessa TDMA:ssa aikavälit varataan vain tarvittaessa. CDMA:ta käytetään johtimettomilla siirtoteillä ja se perustuu erityisesti taajuushyppelyyn sekä suorasekvensointiin. WCDMA:ta, eli tuntemamme laajakaistaista koodijakokanavointia käytetään esimerkiksi puhelimen 3G-verkossa. Seuraavassa osassa käsiteltiin tietoliikenteen osa-alueita. Tietoliikenne voidaan jakaa tele-ja dataliikenteeseen sekä piiri- ja pakettikytkentäisiin verkkoihin. Yhteyden muodostaminen koostuu kolmesta eri vaiheesta: yhteyden muodostus, datan siirto ja yhteyden lopetus. Kuten aiemmassa kappaleessa käsiteltiin yhteyden muodostusta, niin muodostumisen jälkeen kanavan kapasiteetti on varattuna kyseenomaisen toimenpiteen ajan. Pakettikytkennässä data pilkotaan palasiksi tiedon siirtoa varten ja paketit sisältävät varsinaisen paketin lisäksi myös ohjausinformaatiota. Pakettikytkentäisissä verkoissa reitityksellä on merkittävä rooli, koska tieto pitää saada oikeaan paikkaan (vrt. postin toiminta). Reititysalgoritmin päätöskriteerejä oikeellisuuden lisäksi voivat olla esim. yksinkertaisuus ja kestävyys. Reititystä mietittäessä tulee ottaa huomioon esim. tulviminen, satunnaisuus, mukautuva reititys sekä lähestymistapa, jossa lasketaan paras etenemistapa parhaita yhteyksiä hyödyntäen. Kaikille meille on varmasti tuttua verkon ruuhkautuminen ajoittain ja siksi verkkojen ruuhkanhallintaa tarvitaan, kun pakettien lukumäärä verkossa lähestyy verkon pakettien hallintakykyä. Tämä ilmenee esim. monen yhtäaikaisen jakaessa verkkoa tai lähetettäessä suuria tiedostoja. Ruuhkanhallintaa kontrolloidaan rajaamalla lähetyspään toimintaa tai yksinkertaisesti ”blokataan” lähettäminen kokonaan. Toimistoissa hyödynnetään lähiverkkoja (LAN) kun halutaan viestiä pienessä tilassa mahdollisimman tehokkaasti. Yrityksemme hyödyntää lähiverkkoa tulostimien osalta, jolloin koneet ja tulostimet ovat yhteydessä toisiinsa. LAN:n arkkitehtuuri sisältää fyysisen kerroksen (esim. signaalien koodaus ja purku, synkronointi) ja linkkikerroksen (esim. datan kokoaminen). Siirtotie ja topologia ovat arkkitehtuurissa fyysisen kerroksen alla. Topologioita ovat esim. väylä, puu, rengas ja tähti (Bluetooth tekniikka). Siirtotien kapasiteetin jakamisesta ja kontrollista vastaa MAC-protokolla. MAC-protokolla on linkkikerroksen tärkein protokolla LAN:ssa. Lähiverkon toimintaa ja käyttömahdollisuuksia tarkastellaan meillä useasti ja tämä osio antoi minulle paljon uusia ajatuksia sen kehittämiseen

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Pyri kuvaamaan ennakkotehtävässä määrittelemäsi termit/aihepiirit/kokonaisuudet yhdessä kuvassa.

tietoliikennetekniikan_perusteet_c0337604_kilpelainenteppo_pilvipalvelut.pdf

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus: Kotitehtävässä 2 keskitytään johonkin oleelliseen osaan kokonaisuudesta (oman mielenkiinnon mukaan valittavissa) ja skenaarion/käyttötapauskuvauksen avulla selvitetään mitä ko. osa-alueella oikeasti tapahtuu.

Pilvipalvelu- mahdollistaja vai uhkakuva?

Keskustelua pilvipalveluista ja sen turvallisuudesta käydään monella suunnalla. Yritän määritellä epäselvän, mutta jo monen huulilla olevan cloud computing -sanaparin. Käytännössä kyseessä on internetin käyttäminen tiedon tallennukseen ja sovellusten pyörittämiseen. Erona aiempaan on se, että käyttäjä ei tiedä sovellustensa ja datansa fyysistä olinpaikkaa. Jopa käytettävä palvelin tai prosessori voi olla tuntemattomassa paikassa. Ihmiset ovat tottuneet monessa tapauksessa, että palvelin ja data on heidän hallinnassa, mutta pilvipalvelut kääntävät tämän ajatuksen päälaelleen. Tietoturvan puute tai sen riskit ovat juuri estäneet pilvipalveluiden nopeampaa kehitystä.

Pilvipalvelut eivät ole kuitenkaan mikään uusi asia, vaikka se koetaan uudeksi ja pelottavaksi. Pilvipalveluissa yksittäisten, osittain käytössä olevien, teknologioiden yhdistäminen kokonaispalveluksi. Pilvipalvelut siis niputtavat ne toiminnot ja teknologiat, joita ennen on jouduttu yksittäin hallitsemaan ja tämä mahdollistaa resurssien kohdentamisen.

Pilvipalveluiden toiminta (infrastruktuuri)

Infrastruktuuri (IaaS) luo pohjan palvelualustalle (PaaS), jonka päälle voidaan rakentaa sovelluksia (SaaS). Sovellukset palveluna (SaaS) on käsitteistä tutuin ja ollut käytössä jo vuosia. Sillä tarkoitetaan sovellusten käyttöä palveluna perinteisen ostamisen, asentamisen, ylläpitämisen ja omistamisen sijaan. Käyttöliittymänä voi olla internetselain tai muu asennettava erillinen sovellus. Yhtenä SaaS-kategoriana voidaan pitää lisäksi asennettuille työpöytäsovelluksille tarkoitettuja lisäpalveluita ja laajennoksia verkkopalveluna. Esimerkiksi Microsoft Exchange Hosted Services tarjoaa pilvipalvelupohjaista sähköpostien suojausta ja arkistointia Exchange-palvelimen käyttäjille. Alusta palveluna (PaaS) viittaa pilvipalveluun sovelluskehityksen ja niiden ylläpitämisen alustana. Infrastruktuuri palveluna (IaaS) on tietotekniikkainfrastruktuurin eli fyysisten laitteiden ja niiden koordinointiin, hallinnoimiseen ja turvaamiseen tarvittavien ohjelmistojen kapasiteetin tarjoamista palveluna.

http://blogs.cs.helsinki.fi/ryhma/category/luento-3-pilvipalvelut/

Kotitehtävä 3

Valitse haluamasi aihealue (esim. omasta terminologiastasi/aihepiirilistasta (oppimispäiväkirja)) Etsi aihepiiriin liittyvä protokolla Tutustu protokollaan (rakenne, logiikka, viestit, …) ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan.

Esitä www-osoite käyttämääsi protokollaan.

Valitsin tutkittavakseni aihepiiriini TCP/IP-protokollan, koska mielestäni Internetin keskeinen rooli tiedon siirrossa on kaiken avain pilvipalveluissa. Olen pohtinut koko pilvipalveluita monesta suunnasta ja en ole kyllä helpolla päässyt, koska asia on vielä melko tuore ja siitä on rajallisesti erilaisia käyttöskenaarioita saatavilla. Yrityksessämme olemme jatkuvasti erilaisilla työmatkoilla ja tiedonsaanti on kriittistä. Haasteenamme on siis saada tietoa yrityksen tietokannoista, olimme sitten tien päällä tai hotellissa. Internet Protocol eli IP-paketti on koko Internet-verkon toiminnan perusta. Paketit matkaavat läpi bittiviidakon ja niiden toiminta perustuu samaan periaatteeseen kuin kaikkien tuntemamme postin toiminta. Jokainen paketti sisältää otsikon, jossa on lähettäjän ja vastaanottajan ip-numeron. Postivertauksessa nämä siis tarkoittavat postikortin postinumeroa ja katunumeroa, eli paketti löytää perille ip-numeron avulla. Tällä hetkellä posti lakkoilee ja paketit ovat myöhässä ja osa jopa hukassa. Sama toimintaperiaate toistuu myös ip-pakettien osalla, jossa paketit voivat kulkea eri reittejä, ruuhkautua ja jopa kadota matkalle. Pilvipalveluiden menestys siis perustuu myös siihen, että ip-paketteja on yksinkertaista ja nopeaa reitittää verkosta toiseen. http://fi.wikipedia.org/wiki/IP IP-protokolla on Internet-kerroksen protokolla ja ainoa asia, joka yhdistää kaikkia Internettiin liitettyjä koneita. Pilvipalveluissa siis eri laitteiden välillä on yhteys saatavaan dataan ja ip-protokolla huolehtii datan perille menosta laitteelta toiselle pakettikytkennän avulla. Pakettikytkennässä data jaetaan pieniksi paketeiksi, jotka välitetään osoitteen perusteella käytettävän verkon yli käyttäen kanavaa, joka varataan siirrolle vain sen tarvitsemaksi ajaksi. Paketit siis matkaavat aikaisemman esimerkin omaisesti ip-osoitteiden perusteella perille. IP-pakettien toimittamista haluttuun kohteeseen kutsutaan reitittimeksi. Reitittimien toiminta perustuu reititysprotokollien välittämään tietoon ip-osoitteiden sijainneista Internetissä. http://wikipedia.org/wiki/pakettikytkentä/ Internetin keskeinen rooli pilvipalveluissa on siis olennaisesti ip-protokollien ansiota. IP-protokolla päällä voidaan ajaa useita verkko- tai kuljetuskerroksen protokollia, TCP-protokolla on yleisin. TCP-protokolla luo siis tarvittavat yhteydet koneiden ja sovellusten välille käyttäen ip-paketteja. Yrityksessämme tässä keskeinen rooli on CRM-järjestelmällä, jota pyritään tulevaisuudessa siirtämään pilveen. TCP-protokolla mahdollistaa päätelaitteidemme (puhelin, kannettava) välisen tiedonsiirron toisiinsa ja näin mahdollisuuden päästä käsiksi yhteiseen tietovarantoomme. TCP/IP-protokollaperheeseen kuuluu monia muitakin protokollia ja keskeinen syy esittää protokollat yhdessä (TCP/IP) johtuu puhtaasti siitä syystä, että suurin osa liikenteestä tapahtuu TCP-yhteyksinä ip-protokollien päällä. http://fi.wikipedia.org/wiki/TCP/IP

Kotitehtävä 4

Tehtäväkuvaus:

Tunneilla käytiin läpi erilaisia siirtoteitä ja siirtoteillä käytettyjä tiedonsiirtomenetelmiä. Valitse jokin “tuttu” järjestelmä (esim. Oppimispäiväkirjaan valitsemasi, GSM, GPS, Digi-TV). Etsi verkosta tietoa kuinka juuri kyseisessä järjestelmässä tiedon siirto on hoidettu. Esim. Fyysinen siirtotie, Bittien esitys siirtotiellä, Modulointi etc. tekniikka, Datan esitysmuoto vs. signaalit

Valitsin tehtävään neljä Bluetoothin toiminnan, koska olen törmännyt yhä useammin laitteisiin, jotka hyödyntävät sen tekniikkaa. Bluetooth on lyhyen kantaman radiojärjestelmä, joka soveltuu erinomaisesti liikkuvassa työssä tarvittavien tietokoneen ja matkapuhelimen väliseen tiedonsiirtoon. Aikaisemmin tuskailin langallisten hiirien kanssa ja nyt olen siitä vapaa, koska tekniikka mahdollistaa langattoman hiiren ja koneen saumattoman yhteistyön. Tekniikka antaa myös mahdollisuuden useampia verkkoja, joihin voidaan liittää useita käyttäjiä samaan aikaan. Odotan itse tulevaisuudessa sitä hetkeä, jolloin voin rauhassa laittaa kannettavan tietokoneen viereeni jolloin puhelimeni synkronoituu suoraan koneeni siirtäen kriittiset tiedot ajan tasalle. Bluetoothin toiminta perustuu 2.4 GHz ISM (Indutrial Scientific Medidal) taajuuksiin, joka on siis radiolinkki. Radiolinkin kantavuus läpäisee seinät ja näin ollen voit hyödyntää helposti esimerkiksi kotona eri laitteiden ja kotikoneen väliset yhteydet. Negatiivista on toisaalta se, että laitteet näkyvät helposti myös ulkopuolisille tahoille. Bluetooth tekniikka on tosin ottanut jo tämän asian suuressa määrin huomioon salaamalla radioliikenteen. Bluetoothin lisäksi mm. mikroaaltouunit ja useat WLAN (Wireless LAN) -järjestelmät eli langattomat lähiverkot käyttävät tätä taajuusaluetta. Pidän merkittävä haittapuolena yhteyden hyvin rajallista kantomatkaa noin 10 metriä. Kantamaa voidaan toki parantaa lisäämällä tehoa ja näin kasvattaa se jopa 100 metriin, mikä riittää useimmissa tapauksissa korjaamaan rajallisen kantomatkan. Bluetoothin käytettävä taajuusalue sijaitsee välillä 2,402…2,480 GHz ja se on jaettu 79:ään erilliseen kaistaan yhden megahertsin välein. Data lähtee paketteina liikkeelle siten, että yksi paketti täyttää yhden aikaviipaleen. Lähettimen rooli on vaihtaa taajuutta jokaisen aikaviipaleen jälkeen ja vähentää tiedon siirron häiriöherkkyyttä. Kommunikoivat laitteet muodostavat keskenään tähtimäisen pikoverkon, johon voi kuulua samaan aikaan kahdeksan laitetta. Yksi laitteista toimiin isäntänä (master) ja muut laitteet seuraavat isäntä laitteet sen taajuushyppelyjärjestystä. Laitteet voivat siis liittyä verkkoon ja poistua siitä vapaasti. Lähde: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/39/

Nähtäväksi jää kuinka Bluetooth tulee jatkossa pärjäämään nopeasti yleistyvälle WLAN-tekniikalle, joka kilpailee samasta radioresurssista Bluetoothin kanssa. Omassa työssäni olen kuitenkin hyödyntänyt paljon Bluetooth-tekniikkaa ja olen toistaiseksi ollut tyytyväinen sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kotikäytössä WLAN-tekniikka alkaa jo viedä sijaa Bluetoothilta, joten mielenkiinnolla seuraan molempien tekniikoiden kehitystä, kumpi vie lopulta voiton vai voiko molemmille tekniikoille olla paikka markkinoilla.

Kotitehtävä 5

Tehtäväkuvaus:

Muodosta tietoverkkojen käyttöskenaario yhteen seuraavista ympäristöistä: Koti, Koulu, Kaupungin keskusta tai Lentokenttä. Mieti millaisia haasteita eri ympäristöt asettavat kommunikoinnille. Kuinka kurssilla opitut asiat tukevat eri ympäristöissä tapahtuvaa kommunikointia. Millaiset asiat muodostuvat näissä eri ympäristöissä merkittäviksi. Millainen verkkorakenne sopii ympäristöön ? Tarkastelen viimeisessä tehtävässä kotiamme tietoverkon käyttöympäristönä. Asumme vaimoni kanssa rivitalossa ja meillä on käytössä Elisan kaapelilaajakaista 10/1 ilmoitetulla nopeudella. Työskentelemme kumpikin monesti myös kotona ja hyödynnämme WLAN-tekniikkaa. Molemmilla on työkoneina kannettavat tietokoneet sekä näiden lisäksi meillä on yhteinen kotikone (kannetta malli). Teemme yleensä eri huoneissa töitä, jottemme häiritse toisen keskittymistä. WLAN-toimii meillä kohtuullisen hyvin, mutta näinkin pieneen tilaan mahtuu katvealueita, jossa WLAN ei tahdo toimia. Olen parantanut signaalin vahvuutta ostamalla reitittimeen tehokkaamman antennin ja tämä on tuonut jo paljon parannusta tilanteeseen. Meillä on talossa paksut seinät ja luulen, että se estää signaalin häiriöttömän tulon perille. Talomme käyttää siis langatonta lähiverkkoa tukiaseman avulla ja WLAN-tiedonsiirtotekniikalla. Langattomalla tekniikalla ei tarvitse vetää enää johtoja seinien läpi. Tietoturva on ehkä parempi verkkokaapeilla varustetuissa verkoissa, mutta olemme huolehtineet niin, että verkkomme on suojattu ja siihen ei pääse käsiksi ilman salasanaa.

Viikoittainen ajankäyttö •Luentoviikko o Lähiopetuksen materiaalin läpikäynti 3 h o Valmistautumista lähiopetukseen - h o Kotitehtävien tekoa 6 h • Luentoviikko 2 o Lähiopetuksen materiaalin läpikäynti 4 h o Valmistautumista lähiopetukseen 0.5 h o Kotitehtävien tekoa 5 h • Luentoviikko 3 o Lähiopetuksen materiaalin läpikäynti 7 h o Valmistautumista lähiopetukseen 0.5 h o Kotitehtävien tekoa 4 h • Luentoviikko 4 o Lähiopetuksen materiaalin läpikäynti 12 h o Valmistautumista lähiopetukseen 0.5 h o Kotitehtävien tekoa 4 h

Palaute

Ihan toimiva kokonaisuus tällä sivulla. Varsinkin tuo pilvipalveluiden katsominen edustaa kyllä uusinta uutta ja hyvä valinta ihan kursssinkin kannalta.