meta data for this page
  •  

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Ennakkonäkemys aihealueesta

Kurssin aluksi opiskelijat kirjaavat näkemyksensä tietoliikenteestä tähän kohtaan omaa oppimispäiväkirjaansa. Näkemys sinällään ei tarvitse olla pitkä selostus max 10 riviä tekstiä ja max 10 avainsanaa.

Ennakkotehtävä 1.

Tiesin heti kurssin olevan haastava, koska luennoille ei ollut mahdollisuutta osallistua. Mielenkiintoa tosin lisää huomattavasti se, että olen käynyt vastaavan kurssin 7 vuotta sitten → mielenkiintoista katsoa mikä on muuttunut. Tietoliikenteellä käsitän nimenomaan nykyään kaikki tiedonsiirtomenetelmät, standardit, protokollot ja laitteiden tiedonsiirtokomponentit. Mielestäni yksittäinen laite ei ole enää tiedonsiirtoväline kovinkaan usein, koska varsinaisilla laitteilla kuten kännykkä voi tehdä paljon muutakin. Lisäksi jopa televisioon saa nykyään nettiyhteyden. Kurssilta odotan lisätietoja ainakin seuraavista aiheista, miksi satelliittiantennin säätö on niin vaikeata vaikka navigaattori löytää heti satelliitin, mitä tapetilla oleva termi pilvipalvelut oikeasti tarkoitaa ja missä tällä hetkellä menee 4G kännykkäverkko ja miten se käytännössä eroaa 3G:stä. Lisäksi olisi mielenkiintoista ymmärtää, miksi laajakaistoille asetetaan miniminopeuksia vaikka tuntuu että hitaimmallakin saa kaikki asiat hoidettua. Myös jotain referenssitietoja olisi mukava saada, kuinka laajalla yrityksissä VOIP on käytännössä levinnyt, omalla työnantajallanihan se käytännössä on pelkästään käytössä. Kulkeeko joissain firmoissa jopa kaikki puhelinliikenne internetin yli.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Ensimmäinen luento käsittelee perusasioita. Luennolla käsiteltiin kommunikointimallia, sen komponentteja ja niiden roolia mallissa. Malli ei ollut aikasemmista opinnoista tuttu. Mallin avulla ymmärtää miten esim. näppäimenpainalukset tulkitaan lähetyksessä ja muunnetaan fyysiseksi signaaliksi, miten viedään signaali eteenpäin, vastaanotetaan/korjataan signaalia vastaanottimessa ja miten signaali jälleen muuttuu informaatioksi vastaanottopäässä. Email ja puhelinesimerkin avulla ymmärtää selvästi digitaalisen ja analoogisen signaalinkäsittelyn eron.

Kommunikointimallin keskeinen asia tiedonsiirto sisältää nykyään useita eri verkkotekniikoita paikallisverkoista internetin runkoverkkoihin. Piirikytkentä on vanhempi tekniikka, jossa varataan kahden laitteen väliltä yhteys. Pakettikytkennässä paketeilla on vastaanottajatieto ja niitä välitetään mahdollisesti useamman välipisteen kautta lopulliselle vastaanottajalle. Myös kehittyneenpiä tekniikoita kuten ATM ja kehysvälitys käsiteltiin sekä niiden käyttökohteita.

Kerrosmallissa lähettäjän ja vastaanottajan tehtävät jaetaan osatehtäviin, jolloin puhutaan kerrosmallista. Tämä lisää järjestelmän hallittavuutta. Kerrosmallin ideana on, että eri kerroksessa tapahtuu eri tehtäviä. Yksinkertaisimmillaan mallissa voi ollaan vaan kolme tasoa, fyysinen verkkoyhteys, kommunikointitaso sekä varsinainen tiedonsiirtosovellus. Malli toimii yhteensopivasti alhaalta ylöspäin, verkkomoduulin päällä voi toimia useita kommunikointimoduuleja jne. Yleisesti voidaan puhua osista, verkkona, laitteina ja sovelluksina.

Kerrosmallissa eri tasot kommunikoivat keskenään sovittua yhteistä kieltä, protokollaa hyväksikäyttäen. Protokolla on kommunikaatiokieli, joka sisältää ns ohjausdataa (esim. vastaanottaja) varsinaisen siirrettävän informaation lisäksi. Esimerkkinä kerrosmallista käytettiin tunnettua OSI-mallia, joka oli itsellekkin vanhoista opinnoista tuttu. OSI-mallissa kerroksia on seitsemän, ja koska muutokset kerroksen sisällä eivät teoriassa vaikuta standardoitujen rajapintojen takia muihin kerroksiin niin se on tolerantimpi virheille ja eri protokollien kehitys on nopeampaa. OSI-malli lähtee täysin fyysiseltä tasolta (esim. liittimet, jännitasot) päätyen aina sovelluskerrokseen asti (esim. http).

Myös internetin käyttämää TCP/IP:tä käsiteltiin luennoilla. TCP/IP:ssä kerroksia on viisi ja sovelluskerroksella on huomattavasti enemmän tehtäviä verrattuna esim. OSI-malliin. Tässä yhteydessä käsiteltiin muutamien tunnettujen protokollien (FTP) toimintaa esimerkkien kautta. Protokollien toimintaa avattiin myös tarkemmalla tasolla, niiden eri osia ja toimintoja kuvaten. Protokollat esim. segmentoivat tai paketoivat siirrettävää tietoa sekä suorittavaan vuonvalvontaa ja virheenkäsittelyä. Protokollaan tehtävä on datavirtojen välittäminen ja usein se onnistuu parhaiten pilkkomalla tietoa pienempiin osiin.

Luentopäivä 2:

Toisella luennolla käsiteltiin standardoinnin haasteita. Tietoliikenteen tunnetuimpia standardointiorganisaatioita on ITU, joka on YK:n alainen organisaatio. Kuten aina tekniikassa standardoinnin hitaus saattaa olla kuolema jollekkin tuotteelle kun tuoreempi tekniikka ehtii markkinoille. IETF on vastaavasti internetin ylin standardielin. Myös yli 50 vuotta vanha ISO-standardointiorganisaatio antaa tietoliikennestandardeja kuten ISO ja puhelinliikenne.

Kommunikointijärjestelmissä käsiteltiin yhteystapojen (point to point), menetelmien (one direction) ja eri signaalityypien (digital) eroja sekä fysiikan ja matematiikan lakeja näiden takana. Tarkemmin käsiteltiin kaistanleveyden teknistä taustaa sekä analoogisen ja digitaalisen signaalin eroja. Digitaalinen signaali on tasainen, eikä siinä periaateessa voi olla virheitä. Tosin mikäli signaali on tarpeeksi rikki, niin sitä ei voida tulkita ollenkaan kuten digitv:n yhteydessä on huomattu. Olosuhteista johtuva heikko signaali tai vaihteleva signaalitaso voi analogisella menetelmällä olla silti käyttökelpoinen, koska osa informaatiota saadaan kuitenkin tulkittua, esim. huono TV kuva versus pätkivä TV-kuva. Digitaalisen signaalin minimitaso on tosin pienempi kuin analoogisessa ja signaalin laatu on parempi. Häiriöiden, viiveiden ja kaistanleveyden merkitystä digitaalisessa ja analogisessa siirrossa käsiteltiin vielä syvemmin.

Siirtoteistä kuvattiin langallisten ja langattomien menetelmien eroja. Käytettävän siirtomenetelmän lisäksi siirtotien ominaisuudet vaikuttavat tiedonsiirron laatuun. Analogista signaalia tarvitsee usein vahvistaa, mutta digitaalista signaalia toistetaan koska vahvistaminen rikkoisi alkuperäisen signaalin. Vanha parikaapli on siirtoteistä halvin, mutta nopeuden puolesta tehokkain on optinen kuitu eli ns. valokaapeli. Langattomista siirtoteistä infrapuna soveltuu lyhyeen siirtomatkaan kun taas satelliitti soveltuu pitkiin matkoihin ja ns. julkisiin verkkoihin kuten tv-lähetykset, eikä niitä käytännössä voi käyttää privaattiverkkoina. Monet yleiset tiedonsiirtomenetelmät käyttävät radioaaltoja, kuten kännykän, tv, bluetooth. Näissä ns. näköyhteys on kriittinen tekijä, varsinkin kun signaalien heijastukset aiheuttavat helposti häiriötä.

Digitaalista signaalia ei siirretä sellaisenaan, vaan sitä koodataan/moduloidaan erilaisilla tekniikoilla joissa on luonnollisesti eri hyviä ja huonoja puolia. Digitaalista dataa voidaan siirtää analogisella signaalilla, kuten esimerkiksi vanhan siirtotekniikan hitaat modeemit. Tähän käytetään eri modulointitekniikoita kuten ASK tai PSK. Digitalisointi tarkoittaa analogisen datan konvertointi digitaliseen muotoon. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi pulse code modulation tekniikkaa, jossa alkuperäisestä signaalista tehdään otoksia tietyn säännöllisin väliajoin. PCM:n tekniikan vaihtoehto on delta modulation tekniikka. Myös analogisia signaaleja voidaan moduloida esim. tehokkaamman tiedonsiirron takia.

Luentopäivä 3:

Kolmannen päivän asioista oli osa vanhastaan tuttuja kuten asynkroninen/synkroninen periaate sekä virheenkorjaus. Virheenhallinta ja ACK-kuittaukset ovat ilmeisesti edelleen huomattavasti kehittyvä osio, koska tuntuu että automaattista valvontaa ja kontrollia löytyy tietoverkoista nykyään enemmän. Kanavointitekniikoissa on myös heikkouksia, kuten yhteyslaadun heikkeneminen tai häiriöt.

Kanavointi eli siirtokaistan jakaminen useamman signaalin kesken on mielenkiintoinen asia, varsinkin kustannusvaikutus efektin osalta. Tunnetun ADSL:n lisäksi näköjään ainakin 5 muuta kanavointitekniikkaan on olemassa koti-internetyhteyksiä varten.

Piiri ja pakettikytkentä ovat kaksi erilaista verkkotekniikkaa, jossa tiedonsiirto toimii erilailla. Piirikytkennässä kapasiteettia on dedikoitua, kun taas pakettikytkenässä kaistalle lähetetään siirtopaketteja kun kapasiitettia tarvitaan ja muun aikaa kaista on vapaana. Pakettikytkentäisissä verkoissa kuten ethernet paketit lähetetään verkon solmuihin, josta oikea vastaanottaja poimii ne. Lähettäjän ja vastaanottajan välillä ei siis ole “pysyvää” yhteyttä.

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Pyri kuvaamaan ennakkotehtävässä määrittelemäsi termit/aihepiirit/kokonaisuudet yhdessä kuvassa.

kotitehtava_juvonen_heikki_0337950.pptx

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus: Kotitehtävässä 1 luotiin kokonaisnäkemys tietoliikenteen alueesta aiempien termien kautta. Kotitehtävässä 2 keskitytään johonkin oleelliseen osaan kokonaisuudesta (oman mielenkiinnon mukaan valittavissa) ja skenaarion/käyttötapauskuvauksen avulla selvitetään mitä ko. osa-alueella oikeasti tapahtuu.

Valitsin tutkittavaksi tekniikaksi VOIP:n, koska mielestäni sen laatu ja käyttö perustuen omiin kokemuksiini on parantunut radikaalisti kuluneen kahden vuoden aikana. VOIP eli voice over IP tarkoittaa puheluiden tai faksien välittämistä internetissä / IP protokollan avulla. Äänenlaatu on lähes perinteistä puhelinverkkoa vastaava, mutta varsinkin kansainvälisiin yhteyksiin verrattuna kustannustaso huomattavasti matalampi. VOIP mahdollistaa myös muita palveluita, kuten videoneuvottelun. ITU-T:llä on olemassa myös elin H.323 VOIP-tekniikan standardointiin.

IP-puhelu perustuu puheen sisältävien datapakettien siirtoon IP-protokollaa tukevassa verkossa. Käytännössä usein kyseessä on internet, mutta tämä onnistuu myös yrityksen sisäistä ethernet-verkkoa hyödyntäen jolloin käytännössä puhutaan täysin ilmaisesta kommunikaatiovälineestä. Samassa ajassa kun välitetään yksi perinteinen lankapuhelinverkon puhelu, voidaan välittää kymmenen IP-puhelua. Tässä tulee esille luennoillakin esitetty pakettikytkentäisen tekniikan etu verrattuna vanhaan piirikytkentäiseen tekniikkaan: IP-puhelu ei varaa koko kaistaa omaan käyttöönsä, koska tiedonsiirto hoidetaan paketteja lähettämällä.

Pakettikytkentäisyys on myös tekniikan heikkous, pakettikytkentäisessä verkossa tyypillinen pakettien katoaminen tarkoittaa IP-puheluiden pätkimistä. Vaikka tietoverkkojen kapasiteetti on kasvanut, niin tyypillisesti internetissä viiveitä esiintyy yhä eli siirtokaista ei ole tasalaatuinen. VOIP itsessään kuluttaa kohtuullisen paljon verkkokapasiteettia, koska puhe pakataan ennen lähetystä. VOIP kommunikoi luonnollisesti reaaliaikaisesti eli siirtoa ei puskuroida, joten pakettien katoaminen tai viive tiedonsiirrossa voi pahimmillaan tarkoittaa ettei puhu ole edes ymmärrettävää. Tätä tosin omiin kokemuksiin perustuen tapahtuu nykyään harvemmin.

IP-puhelut voidaan jakaa eri luokkiin sen mukaan mistä mihin puhelu kulkee. Tällä tarkoitetaan sitä, että myös VOIP-verkosta voidaan ottaa yhteyttä normaaliin lankapuhelin tai matkapuhelinverkkoon. Tämä toki edellyttää erillistä palveluntarjoajaa, kuten Skype. Liikenne voi myös kulkea toiseen suuntaan eli Suomalaisen lankapuhelinverkon (PSTN) tilaajanumero saattaa todellisuudessa olla IP-verkossa. Tällöin teleoperaattori reitittää saapuvan puhelun vastaanottajan IP-puhelinverkkoon.

http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s00/tyot/17/voip.shtml

Kotitehtävä 3

Tehtäväkuvaus: Valitse haluamasi aihealue (esim. omasta terminologiastasi/aihepiirilistasta (oppimispäiväkirja)) Etsi aihepiiriin liittyvä protokolla Tutustu protokollaan (rakenne, logiikka, viestit, …) ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan.

Valitsin tutkittavaksi SOAP-protokollan, koska olin kuullut työpaikan it-osaston keskustelevan web-service-toteutuksista, kuten Rosettanet, joihin tämä protokolla käsittääkseni liittyi. SOAP eli simple object access protocol on alunperin Microsoftin kehittämä XML pohjainen protokolla, joka koostuu kolmesta osasta: kirjekuori joka määrittelee viestin sisällön ja miten sitä käsitellään (esim. onko kyseessä lasku tai tavaran vastaanotto), koodaussäännöt, jotka määrittelevät käytettävien tietotyyppien esitysmuodot sekä määrittelyt etäproceduurin kutsujen (RPC:iden) käytölle. Näin SOAP siis noudattelee perinteistä kolmetasoista mallia. SOAP pohjautuu XML-RPC etukutsutekniikaan, jota on laajennettu. Perinteiseen etäkutsutekniikkaan verrattuna SOAP tarjoaa mahdollisuudet kokonaisten olioiden hallintaan yksittäisTekniika mahdollistaa palvelimella olevan ohjelmafunktion kutsumisen etänä, käyttäkohteita ovat esimerkiksi lentovarauksen tekeminen reaaliajassa.

SOAP:ia voidaan käyttää monen eri protokollan yhteydessä, mutta internet-ympäristössä sitä käytetään eniten http-prokollan kanssa. Mikäli SOAP sanomaa käytetään HTTP:n yli, välitetään SOAP kutsu HTTP:n POST -viestissä ja vastaus kutsuun tulee HTTP RESPONSE -viestissä. SOAP sanoma on periaatteessa yksisuuntainen, mutta usein se implementoidaan komentosarjoina, kuten pyyntö-vastaus. SOAP-viesti käsittellään aina kolmevaiheisesti vastaanottopäässä käytettävästä siirtoprotokollasta huolimatta. 1) tarkistetaan että kaikki sanoman osat on tarkoitettu tähän palveluun 2) tarkistetaan, että kaikki pakolliset elementit löytyvät viestistä ja niiden tietosisältö on oikeanlainen (esim. XML-validointi), mikäli näin ei ole, niin viesti palautetaan 3) tarkistetaan, onko SOAP-sanoman vastaanottanut palvelu sen lopullinen käyttökohde vai ohjataanko viesti edelleen eteenpäin.

SOAP kirjekuori sisältää tietosisältömäärittelyt, jotka sanoman odotetaan hakevan, esimerkiksi ostolaskun tietokentät. Tietosisältömäärittelyt pohjautuvan yleensä XML-skeemaan, joka määrittelee yksityiskohtaisesti kenttätasolla onko haettava tieto pakollinen vai valinnainen tai minkämuotoinen haettavan tiedon tulisi olla (numero, vapaateksti, jne). Lisäksi SOAP-sanoma sisältää ainakin seuraavat ohjaustiedot, joilla haku SOAP-palveluun suoritetaan: vastaanottavan palvelun http-url osoite, kutsuttavan palvelun (metodin) nimi sekä kutsussa käytettävät parametrit.

Lähteet:

http://www.w3.org/TR/2000/NOTE-SOAP-20000508/ http://myy.helia.fi/~atk90d/soap/webservices.html http://www.tml.tkk.fi/Opinnot/T-111.5360/2006/SIP.pdf

Kotitehtävä 4

Tehtäväkuvaus:

Tunneilla käytiin läpi erilaisia siirtoteitä ja siirtoteillä käytettyjä tiedonsiirtomenetelmiä. Valitse jokin “tuttu” järjestelmä (esim. Oppimispäiväkirjaan valitsemasi, GSM, GPS, Digi-TV). Etsi verkosta tietoa kuinka juuri kyseisessä järjestelmässä tiedon siirto on hoidettu. Esim. Fyysinen siirtotie, Bittien esitys siirtotiellä, Modulointi etc. tekniikka, Datan esitysmuoto vs. signaalit

Valitsin analysoitavaksi GPS-paikkannuksen, koska en edelleenkään ymmärrä miten yhteyden satelliittiin saa niin helposti. GPS-järjestelmään kuuluu 24 satelliittia. GPS-laite kommunikoi satelliitin kanssa 1572,42 MHz:n vakiotaajuudella. Signaali on kantoaaltosignaali, ei siis radioaaltosignaali, joten se ei läpäise mitään kiinteitä esteitä vaan tarvitsee suoran yhteyden satelliittiin. Itse signaali on vielä jaettavissa 5 alaosaan (kantoaalto, c/a-koodi, p-koodi, satelliittiviesti, navigointiviesti. GPS-järjestelmässä signaali on yksisuuntainen, joka tarkoittaa että satelliitti toimii aina lähettimenä ja GPS-laite vastaanottimena.

Kantoaaltosignaali tarkoittaa, että digitaalinen tieto on moduloitu analogisen signaalin sisään. GPS-tekniikassa varsinaista kantoaaltosignaalia moduloidaan pseudo-satunnaissignaaleilla, joita ovat edellämainitut C/A-koodi sekä P-koodi. C/A-koodi on julkinen ja joka satelliittille yksilöllinen, mutta P-koodi ainoastaan sotilaskäytössä. C/A koodin modulointi perustuu kymmenenalkioiseen sekvenssiin (siis 10 bittinen), josta koostetaan tietyllä ajanjaksolla koodipätkä (0 ja 1 alkioita) ja moduloidaan tämä kantoaaltoon ominaisuutena.

Edellämainitut toimenpiteet takaavat kuitenkin signaalin teknisen perillemenon. GPS-järjestelmässä varsinaisen tiedon siirtää vasta navigointiviesti, joka koostuu viidestä lohkosta, jotka sisältävät GPS, almanakka ja satelliittin-sijaintietoja.

Koska GPS-signaali on ihan normaalisti altis häiriöille (tahallisille tai tahattomille) on sen tarkkuus myös vaihteleva. Tarkkuuteen vaikuttaa signaalin kohina tai olosuhteet vastaanottopaikan lähellä, kuten heijastukset.

Lähteet: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/10127/TMP.objres.784.pdf?sequence=2 http://www.gpsy.com/gpsinfo/gps-faq.txt http://www.fgi.fi/~mp/tiedostot/signaalinkulku.pdf

Kotitehtävä 5

Tehtäväkuvaus:

Käyttöskenaariot Muodosta tietoverkkojen käyttöskenaario yhteen seuraavista ympäristöistä: Koti, Koulu, Kaupungin keskusta tai Lentokenttä. Mieti millaisia haasteita eri ympäristöt asettavat kommunikoinnille. Kuinka kurssilla opitut asiat tukevat eri ympäristöissä tapahtuvaa kommunikointia. Millaiset asiat muodostuvat näissä eri ympäristöissä merkittäviksi. Millainen verkkorakenne sopii ympäristöön ?

Valitsin lentokentän sen erityisen mielenkiintoisuuden vuoksi. Lentokentillä vietetty aika perinteisesti käsitettiin hukatuksi ajaksi. Kun tiedonsiirto alkoi onnistu GPS-verkon yli mahdollistui ajan hyödyntäminen “etätyöllä”. Tässä liikennetyypissä on tietoturvallisuus siirtoteknisesti hyvä, mutta vastaavasti käyttöympäristön haasteet tulevat sen hitaudesta ja ennenkaikkea tietoturvariski tulee ympäröivästä maailmasta; koskaan et voi olla täysin varma kuka katselee ruutuasi olan yli tai heijastuuko kuva jostain. Lähinnä tällöin yhteyttä käyttivät ns heavy-userit, jotka muutenkin mahdollisesti olivat it-puolella töissä.

Kun WLAN-verkkoja alkoi ilmestyä lentoasemille, mielestäni myös “etätyöntekijöiden” määrä alkoi kasvaa reilusti. Mietin itse pitkään kuinka turvallisia nämä verkot ovat loppujenlopuksi, koska lentokentällä jos missä liikkuu kaikenlaista porukkaa ja wlanverkkojen tietoturvariski alkaa salakuuntelusta. Lisäksi mietin, kuinka helppo verkkojen liikennettä on häiritä tahallisesti. Varsinaisista tietomurroista puhumattakaan. Infastruktuurista löytyy kuitenkin tähän helpotusta, koska valtaosa käytettävissäolevista verkoista on maksullisia, joka karkoittaa itsessään ns. huvin vuoksi harrastelevat häiriköt. Lisäksi uskoisin, että useammat yritykset vaativat salatun yhteyden verkkoon liittymiseksi. Näin ollen, vaikka joku pääsisikin verkkoon käsiksi ei liikenne olisi suoralta kädeltä tulkittavissa. Mutta edelleenkin, suurin riski tietoturvassa on edelleen että jollain on fyysisesti näkyvyys ruudullisesti.

Mielestäni parhaiten lentokentän verkkorakenteeksi soveltuu maksullinen wlan-verkko tai useita maksullisia wlan-verkkoja, kuten käytännössä tällä hetkellä usein onkin. Mikäli lentokentällä on käytössä wlan-verkko esim. palveluntarjoajalta, joka tarjoaa myös käyttäjän kotiyhteyden niin yhteyden käytöstä ei välttämättä tule edes kustannuksia käyttäjälle. Verkon pääsyn vaatimuksena voisi olla tietoturvan kannalta palomuuri ja ajantasainen virusohjelma.

Viikoittainen ajankäyttö

Kurssi oli kokonaisuutena käytännöllisesti hyödyllisempi kuin odotin. Detailien lisäksi oli sopivasti yleistä asiaa. Sanoisin, että ymmärrän nyt paremmin nykyaikaisen tietoliikenteen rajoitteita. Valitettavaa oli, että luennoille ei ollut mahdollista osallistua, koska varsinkin luennoista 3-4 olisin hyvin todennäköisesti saanut paljon enemmän irti olemalla paikanpäällä. Vanhoista pohjatiedoista, ei OSI-mallia lukuunottamatta tuntunut olevan mitään hyötyä. Tentti hiukan arveluttaa, mutta uskon selviytyväni siitä, mutta aikaa pitää käyttää huomattavasti normaalia enemmän.

    Luentoviikko 1
        o
          Lähiopetus 0 x h
        o
          Valmistautumista lähiopetukseen 4 h
        o
          Kotitehtävien tekoa 1,5 h
  *
    Luentoviikko 2
    
          Lähiopetus 0 x h
        o
          Valmistautumista lähiopetukseen 6 h
        o
          Kotitehtävien tekoa 1,5 h
  *
    Luentoviikko 3
    
          Lähiopetus 0 x h
        o
          Valmistautumista lähiopetukseen 6 h
        o
          Kotitehtävien tekoa 1,5 h
  *
    Luentoviikko 4
    
          Lähiopetus 0 x h
        o
          Valmistautumista lähiopetukseen 4 h
        o
          Kotitehtävien tekoa 1,5 h

Palaute

Hyvää pohdintaa ja oli kiva nähdä että kokeneellekin kurssista oli hyötyä.