meta data for this page
  •  

Satu Immosen oma sivu

Oppimispäiväkirja

Ennakkonäkemys aihealueesta

Tietoliikenteellä käsitän kaikkea mahdollista tietojen siirtoa eri vastaanotinten (kännykät, televisiot, tietokoneet jne.) välillä sekä nämä tiedonsiirrot mahdollistavat yhteydet ja reitit (laajakaistat, radioaallot jne.) Tietoliikenne tuo mielee seuraavia käsitteitä: laajakaista, digi-televisio,älypuhelimet, 3G, mokkulat, lähiverkko, WLAN, tietoturva, sähköinen liiketoiminta. Tietoverkkojen kehittyminen on mahdollistanut sähköisen liiketoiminnan sekä ihmisten verkostoitumisen sosiaalisen median avulla. Uutisissa on viime aikoina ollut esillä pyrkimys laajakaistan tarjoamiseen kaikille eurooppalaisille lähivuosien aikana. Samoin aina ajoittain sosiaalisen median hyödyt (esim. vanhuksille) ja haitat (esim. tietoturvariskit) ylittävät uutiskynnyksen. Itse olen tutustunut uusiin sosiaalisiin medioihin tarkemmin viime vuonna työssäni Kuopion yliopistossa, jossa tein mm. uuden sosiaalisen median esteettömyyskartoitusta. Kysymyksiä tietoliikenteestä: Miten tekstiviestit (erityisesti multimediaviestit) “löytävät” perille oikealle vastaanottajalle oikeassa muodossa? Voidaanko viestien lähettämisen turvallisuus taata? (Siis etteivät viestit katoa, mene väärälle vastaanottajalle olettaen, että viesti on varmasti lähetetty oikeaan numeroon.)Joskus lähtetyt sähköpostiviestit katoavat “hyperavaruuteen”, siis mitä niille oikeasti käy? Kännykät ovat mullistaneet tietoliikennettä: onko jo ajatusta siitä,mikä voisi olla seuraava suuri tietoliikenteen keksintö tai edistysaskel? Tässä joitan kysymyksiä joita olen joskus mielessäni ihmetellyt. Odotankin mielenkiinnolla, löytyykö tältä kurssilta vastauksia niihin. Ja tietenkin olen ihmetellyt neiti Navigaattoriakin, miten ihmeessä se voi tietää sijaintini ja seurata reittiäni opastaen samalla.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Ensimmäisenä luentopäivänä saimme yleiskatsauksen kurssin sisältöön ja vaatimuksiin sekä tietoliikenteeseen ylipäätään.

Tietoliikenne sisältää paljon erilaisia osia ja tällä kurssilla pyritään muodostamaan selkeä kokonaiskuva tietoliikenteestä. Käyttäjänäkökulmasta tarkasteltuna tietoliikenne liittyy käyttäjän tarpeisiin, jotka koskevat useimmiten verkkojen hyödyntämistä. Verkot puolestaan mahdollistavat rakenteillaan käyttäjien tarpeiden täyttämisen. Verkkonäkökulmasta tietoliikennettä tarkasteltaessa voidaan tutkia teknisiä ominaisuuksia sekä rajapintoja ja protokollia. Toisaalta voidaan tarkastella myös erilaisia verkostorakenteita (mobiiliverkot, koti- ja yritysverkot, alueelliset- ja globaalit verkot). Olennaista on, miten käyttäjän ja verkkojen yhdistäminen onnistuu toimivalla tavalla. Tässä voi auttaa käyttäjän tarpeiden jakaminen osiin ja muodostamaan niistä kokonaisuus. Verkon eri laitteissa toimii vain ko. toiminnassa tarvittavat osat.

Luennolla tutustuttiin kommunikointimalleihin, jotka ovat teoreettisia kuvauksia (malleja) tiedonsiirrosta laitteiden välillä. Kommunikointimallien komponentteja ovat: lähde, lähetin, siirtojärjestelmä, vastaanotin ja kohde. Luennolla palattiin useaan otteeseen Stallingsin malliin, joka varsin pelkistettynä mallina käsittää lähteen ja kohteen sekä niiden välillä tapahtuvat toiminnot, jotka mahdollistavat tiedon siirtämisen. Esim. puheluissa lähde voi olla matkapuhelin ja kohde toinen matkapuhelin ja niiden välillä siirtotienä mobiiliverkko. Kommunikointimalleissa on huomattava, että siirtovaiheessa tapahtuu aina muutoksia. Näin ollen syötetty data ei välttämättä ole sama kuin vastaanotettu data. Luennolla tarkasteltiin esimerkkeinä puhelinkeskustelua ja sähköpostin lähettämistä.

Kerrosarkkitehtuuri -ajatusta selkeytti postin lähetys -esimerkki: Johtaja kirjoittaa kirjeeen, sihteeri postittaa sen ja kuriiri toimittaa perille. Samoin myös kommunikointimallin lähteen ja kohteen tehtävät voidaan jakaa osatehtäviin tai -vastuisiin, jolloin puhutaan kerrosarkkitehtuurista. Näin järjestelmästä saadaan hallittavampi ja jokaisen kerroksen tehtävät on tarkasti määritelty protokollan avulla. Myös keskustelu kerroksen vastinolioiden välillä tapahtuu kyseisen kerroksen protokollan avulla (esim. http -protokolla). Protokollassa on siis määritelty kieli ja toimintalogiikka, mitä tehdään missäkin vaiheessa. Protokolla voi vastata kysymyksiin: Mitä? Kuinka? Koska? Kaikki protokollat eivät luonnollisestikaan sisällä samoja toimintoja. Luennolla kirjoitin muistiin kommentin, että protokolla toteuttaa toimintonsa ohjausinformaation avulla. Siis eikö protokolla ja ohjausinformaatio ole sama asia? Kommunikointi järjestelmien välillä tapahtuu aina kerrosmallin alimman kerroksen kautta. Kuvainnollisesti posti -esimerkin avulla: kuriirilla ei ole tietoa mitä kuljetettava data sisältää, koska se on tarkoitettu johtajalle. Luennoilla tutkittiin kolmen kerroksen teoreettista mallia, OSI -referenssimallia (7 kerrosta) sekä TCP/IP -arkkitehtuuria (5 kerrosta). Luennolla käytiin kunkin kerrosarkkitehtuurin eri kerrosten tehtävät läpi.

Kaiken kaikkiaan tällä ensimmäisellä luennolla tuli paljon asiaa ja lähestulkoon kaikki oli minulle uutta. Tämän luentotiivistelmän avulla pyrinkin saamaan käsitellyistä asioista kokonaiskuvan, jättäen suuren määrän yksityiskohtia seuraavaa opiskeluhetkeä odottamaan. Tästä tehtävästä oli ainakin se hyöty, että tuli selattua luennot kertaalleen läpi jo hyvissä ajoin ennen tenttiä :) Ja ehkä tämä auttaa myös seuraavan luennon asioiden ymmärtämistä ja omaksumista.

Luentopäivä 2:

Töiden takia pääsin osallistumaan luennoille vasta iltapäivällä ja tentin takia jouduin livahtamaan luennoilta vähän ennen loppua pois, joten noin puolet asioista jäi itseopiskelun varaan. Luentodioja selatessa totesin, että on oikeasti hyödyllistä osallistua tämän kurssin luennoille. Seuraavassa kuitenkin tiivistelmää, jotka koin pääkohdiksi toisena luentopäivänä.

Tietoliikenteen standardointi: Standardointia tarvitaan varmistamaan fyysinen, sähköinen ja toiminnallinen yhteensopivuus eri järjestelmien välillä, joten se mahdollistaa massatuotannon ja laskee hintoja. Haittapuolena on, että standardit voivat jäädyttää teknologiaa ja voidaan tehdä kaikille sopivia kompromissiratkaisuja. Tullakseen standardiksi määrittelyn tulisi olla vakaa ja ymmärrettävä, teknisiltä ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen, yleisesti tuettu ja hyväksytty sekä hyödyllinen Internetille. ISO (International Organization for Standardisation) on ei-kaupallinen organisaatio, jossa on standardeja monille eri aloille. Tietoliikenteen ISO-standardeja: OSI mallin stanndardointi, ISDL, modeemit, lankapuhelinverkot ja tietoliikenteen standardit yhdessä IEC:n kanssa. Standardoinnnin seitsemän vaihetta: Idea, kirjaus, editointi, keskustelu, hyväksyntä, kansainvälinen standardi, julkaisu. Muita tietoliikenteen standardointiorganisaatioita ovat mm. ITU-T (telekomminukaatiostandardeja), ATM Forum ja IEEE (lähiverkot). Se tosiasia, että standardointiorganisaatioita on useita, aiheuttaa myös ongelmia päällekkäisien standardien muodossa.

Tiedon esittäminen: Tämä luento-osuus käsitteli sitä, miten eri reittejä/järjestelmiä käyttäen tieto voi kulkea lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Tämä olikin sitten haastavampi itseopiskeluosio, joka vaatii jonkin asianmukaisen opuksen lainaamista. Selkeää käsitystä signaaleista, aallonpituuksista, kaistoista ja kanavakapasiteeteista en pelkkien luentodiojen avulla saanut. Ymmärsin kuitenkin, että kaistanleveys eli käytettävissä oleva kapasiteetti, on kaiken A ja O. Mietityttämään jäi muun asiasisällön lisäksi, että ovatko nuo kaavat kovinkin olennaista asiaa tämän kurssin suorittamisen kannalta…?

Siirtotiet: Karkeasti jaoteltuna tiedonsiirto voi tapahtua johtimellista tai johtimetonta reittiä. Johtimellisessa eli ohjatussa siirtotiessä signaalit kulkevat fyysistä reittiä pitkin (parikaapeli, koaksiaalikaapeli, valokuitu, sähköjohto).Johtimettomalla eli ohjaamattomalla siirtotiellä tieto siirtyy langattomasti (mikroaaltolinkit, radiotie, satelliittilinkit, infrapunalinkit). Johtimien ominaisuudet määrittävät mitä voidaan tehdä. Luennolla käyntiin melko tarkkaan eri siirtoteitä läpi ja niistä löytyykin hyvät ja havainnolliset diat. Ja tämän osion loppupuolella pääsin jo itsekin luennolle paikalle.

Tiedon koodaus ja virheet: Tämäkin osio tuntui kovin vaikeatajuiselta, varsinkin kun en ollut aamupäivällä kuuntelemassa asioita (digitaalisesta ja analogisesta tiedosta sekä niiden siirtämisestä). Päälimmäisenä jäi mieleen signaaleja esittävät kuviot: pyritään siihen, että bittikuvio olisi mahdollisimman vaihteleva. Virheet voidaan havaita mm. laskemalla tarkistussumma, verrataan onko sama lähdössä ja lopussa.

Luentopäivä 3:

Voihan mokkula!!! Kirjoitin jo kertaalleen tämän kolmannen luentopäivän osuuden, mutta tallennusvaiheessa kone ilmoittikin ettei ole Internet-yhteyttä ja kaikki kirjoittamani teksti katosi taivaan tuuliin tai jonnekin… Eli käytännön esimerkki tietoliikenteen häiriöistä tai käyttäjän osaamattomuudesta, tiedä sitten mistä kummasta nyt oli kyse, todennäköisesti molemmista. No ei auta kuin kirjoittaa uudestaan.

Kolmas luentopäivä oli onneksi syyslomalla, joten pääsin osallistumaan alusta loppuun luennolle. Pistaria tehdessä ja etenkin sen oikeita vastauksia kuunnellessa ymmärsin, miten tärkeää on että käsittää perustermit oikein. Jostain syystä ymmärsin käsitteen “linkki” paljon suppeammin kuin se oikeasti on. Tämän vuoksi vastaukseni rajoittui lähinnä satelliitteihin ja matkapuhelinverkostoihin, kun oikeasti vastauksessa olisi pitänyt käsitellä yleisellä tasolla kaikkea tietoliikennettä erilaisten linkkien välillä (esim. tietokoneiden välillä). No, virheistä oppii ja tässäkin tapauksessa moni hämäräksi jäänyt asia edelliseltä luennolta selkiytyi ja uskon nyt ymmärtäväni kokonaiskuvan paremmin.

Tällä luentokerralla siirryimme yksittäisistä linkeistä ja niiden välisistä siirtoteistä verkkoihin. Tutustuimme kanavointiin, kytkentäisiin verkkoihin, ruuhkanhallintaan, reitittimiin, lähiverkoihin sekä lopuksi lyhyesti tietoliikenteen tulevaisuuden näkymiin. Ajanpuutten vuoksi osa asioista jäi itseopiskelun varaan.

Oppimisen kannalta on hyvä tehdä oppimispäiväkirjaa joka luentokerran jälkeen. Näin “on pakko” käydä luennot läpi jo hyvissä ajoin ennen tenttiä ja varmasti jotain jää jo muistiinkin. Ainakin itselleni tämä pikku hiljaa ja vähän kerrallaan tapahtuva opiskelu sopii parhaiten. Nyt hiukan tätä kirjoitusintoa latistaa se tosiasia, että kirjoittelen tätä juttua toiseen kertaan. Joten tällä kertaa olkoon näinkin lyhyt ja ytimekäs kirjoitelma ajatuksista, joita tämä luentokerta herätti.

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Pyri kuvaamaan ennakkotehtävässä määrittelemäsi termit/aihepiirit/kokonaisuudet yhdessä kuvassa.

kotitehtava1_c0337947.pdf

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus: Kotitehtävässä 1 luotiin kokonaisnäkemys tietoliikenteen alueesta aiempien termien kautta. Kotitehtävässä 2 keskitytään johonkin oleelliseen osaan kokonaisuudesta (oman mielenkiinnon mukaan valittavissa) ja skenaarion/käyttötapauskuvauksen avulla selvitetään mitä ko. osa-alueella oikeasti tapahtuu.

Tässä kotitehtävässä päätin tutkia mieltäni askarruttaneita kysymyksiä matkapuhelimesta: miten tekstiviestit ja puhelut löytävät perille juuri oikealle vastaanottajalle ja mistä häiriöt ja yhteysongelmat johtuvat. Luennoilla käsiteltiin kyllä jonkin verran matkapuhelinliikennettä, mutta tässä on nyt oiva tilaisuus syventyä tarkemmin aiheeseen.

Matkapuhelin voidaan määritellä yksinkertaisesti puhelimeksi, joka toimii soluverkon yli radiotekniikalla. Sen toiminnan perusperiaate on puheen muuttaminen sähköiseksi värähtelyksi, joka siirretään antennin kautta radioaaltoina ensin tukiasemalle ja sieltä siirtotietä pitkin matkapuhelinkeskukseen, mistä puhelu ohjataan toisen tukiaseman kautta vastaanottajan matkapuhelimeen.

Toisen sukupolven(2G) matkapuhelinjärjestelmä (GSM = Global System for Mobile communication) on yleiseurooppalainen matkapuhelinstandardi, joka perustuu digitaaliseen tiedonsiirtoon ja tietotekniikan käyttöön ja on nykyään käytetyin matkapuhelinteknologia. Tosin yhä useampi käyttää jo 3G -verkkoa, joka mahdollistaa tehokkaamman tiedonsiirron ja Internetin nopeamman käytön. Digitaalitekniikan ansiosta kaikki liikenne siirtyy radiotiellä salatussa digitaalimuodossa. GSM-standardi mahdollistaa saman matkapuhelimen toimimisen eri maissa ja monien GSM-operaattoreiden toimimisen samalla alueella samanaikaisesti. GSM:n avulla pystytään palvelemaan isoja käyttäjäjoukkoja ja toteuttamaan muita telepalveluita, kuten datan siirtoa ja tekstiviestejä. GSM-puhelin suorittaa datalähetyksen purskeittaisen aikajakojärjestelmän ilmoittamassa aikavälissä. Tällainen lähetystapa voi aiheuttaa häiriöitä muille sähkölaitteille ja näin ollen GSM-puhelinten käyttö on kielletty esim. lentokoneissa. GSM-matkapuhelimen antenniinsa saama signaali on suoraan antennista antenniin edenneen ja erilaisista maastokohteista heijastuneiden signaalien summa. GSM-puhelimen signaaliprosessori mallintaa radiotien reaaliaikaisesti lähetyssignaaliin liitetyn 26 bittisen tunnistussignaalin avulla. Kun vastaanottajan matkapuhelin vastaanottaa signaalin, se alkaa etsiä tunnistussignaalia vastaanotetusta signaalista autokorrelaatiofunktion avulla. Löydettyään mallin radiokanavalle, matkapuhelin purkaa vastaanotetusta signaalista varsinaisen datan.

GSM-puhelinten tekstiviestitoiminto mahdollistaa 160 merkkiä pitkien tekstiviestien lähettämisen vastaanottajan GSM-puhelimen näyttöön. Viesti menee perille, vaikka vastaaanottajan puhelin olisi varattu tai kiinni. Tämä johtuu siitä, että tekstiviesti käyttää GSM-verkossa signalointikanavaa, jolloin se ei varaa puhekanavaa.

Lähteet: Kännykät viestintävälineenä (http://www.edu.joensuu.fi/luonma/oppimisprojekti99/sanomalehtiprojekti/fysiikkajaviestinta/kannykka.htm), Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Matkapuhelin)

Kotitehtävä 3

Tehtäväkuvaus: Valitse haluamasi aihealue (esim. omasta terminologiastasi/aihepiirilistasta (oppimispäiväkirja)) Etsi aihepiiriin liittyvä protokolla Tutustu protokollaan (rakenne, logiikka, viestit, …) ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan. Esitä www-osoite käyttämääsi protokollaan. HUOM! Kannattaa etsiä protokollia vaikkapa www.isoc.org , www.w3c.org (Internet) www.etsi.org

Aivan aluksi halusin selventää omaa käsitystäni laajakaistasta, ennen kuin syvennyn tarkemmin tutkimaan siihen liittyviä protokollia. Tämä tehtävälaajennus on siis oman oppimiseni tueksi. Laajakaistalla tarkoitetaan Internet–yhteyksiä, joiden kaistanleveys on isompi kuin puhelinverkossa käytettävän modeemiyhteyden ja ISDN-yhteyden. Laajakaistayhteyden nopeus on vähintään 512 kbit/s, mutta Suomessa Viestintäviraston kanta on, että laajakaistalle riittää jo 256 kbit/s nopeus. Nykyisin on yleistyneet nopeat yhteydet 1-2 Mbit/s aina 100 Mbit/s asti, jotka mahdollistavat sujuvan elokuvien katselun ja pelien pelaamisen Internetin kautta. Laajakaistassa on kiinteä kuukausiveloitus. Laajakaistaverkolla käsitetään runkoverkon ja siihen kytkeytyneiden laajakaistaliittymien muodostamaa kokonaisuutta. Runkoverkko on tiedonsiirroltaan nopea, useimmiten ATM-kytkentäinen (Asynchronous Transfer Mode) verkko, jonka avulla eri kaupunkien ja maiden väliset verkot yhdistetään toisiinsa. Laajakaistaliittymä voidaan toteuttaa puhelinverkossa, matkapuhelinverkoissa, kaapelitelevisioverkossa, valokaapelissa, satelliittiyhteyksin, sähköjohdoilla tai langattomasti. Suosituin laajakaistaliittymä on puhelinverkossa toteutettu ADSL, joka on yleisin digitaalisen tilaajayhteyden tyypeistä. Valtioneuvoston tekemän päätöksen mukaan (4.12.2008) yli 99 % väestöstä asuu enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 Mbit/s nopeudella toimivan yhteyden mahdollistavasta kaapeli- tai valokuituverkosta vuoden 2015 loppuun mennessä.

Verkkotekniikassa protokollalla tarkoitetaan kahden kohteen välille sovittu yhteyskäytäntöä, jossa sovitaan käytettävät siirto- ja kuljetuskäytännöt eli protokollat. Kuten luennolla opittiin, järjestelmät voidaan jakaa kerrosmalleihin, jotta toimintoja on helpompi hallita. Yleisin kerrosmalleista on TCP/IP (5 kerrosta) ja myös OSI -referenssimalli on hyvin tunnettu (7 kerrosta). Molemmat mallit ovat modulaarisia ja niiden jokaisella kerroksella on omat protokollansa, joita voi olla useitakin.

Tässä keskityn tutkimaan tarkemmin suosittua TCP/IP – arkkitehtuuria, joka sisältää TCP (Transmission Control Protocol) ja IP (Internet Protocol) protokollat. TCP/IP –protokollan viisi kerrosta ovat: sovelluskerros, kuljetuskerros, Internet -kerros, verkkokerros ja fyysinen kerros. Lyhyesti sanottuna TCP huolehtii kuljetuksesta ja IP reitityksestä. Nämä tiedonsiirtoprotokollat muodostavat kokonaisuuden, jolla on kaksi rajapintaa. Verkkorajapinnan kautta liitytään fyysiseen verkkoon esim. käytettävän fyysisen verkon laiteajureiden avulla. Varsinaisten sovelluksien kanssa tietoliikenneprotokollat yhdistyvät ohjelmointirajapintaa käyttäen. Tästä esimerkkinä on Unix-maailmassa socket-rajapinta ja Windows-maailmassa WinSock-rajapinta.

TCP on yhteydellinen protokolla, jonka vastuulla on tiedon luotettava siirtäminen kohteiden välillä ja se toimii kuljetuskerroksessa. Sen tilalla voidaan käyttää yhteydetöntä UDP -protokollaa, joka on nopeampi, mutta se ei varmista kaiken tiedon perille pääsyä. TCP –protokollan avulla tieto siis saadaan varmasti perille. TCP huolehtii tiedon pilkkomisesta ja tarvittaessa se uudelleenlähetyksistä sekä tiedon kasaamisesta vastaanottajan päässä alkuperäiseen muotoonsa. Tämän vuoksi TCP -paketissa on kuittauskenttä. Sovellusohjelmat käyttävät TCP-ohjelmaa porttien välityksellä. Jokaiseen porttiin liittyy kokonaisluku, joka määrittää portin konekohtaisesti.

IP on yhteydetön paketteja eli dataa välittävä verkkokerroksen protokolla. Sen tärkeimpinä tehtävinä ovat pakettien osioiminen, liikenteen reititys IP -osoitteen perusteella, optioiden käyttö pakettien yhteydessä sekä peruspaketin koon määrittäminen ko. verkossa. IP -protokollan yhteydettömyyden ansioista paketit voivat liikkua mitä tahansa reittiä pitkin ja vastauspaketit voivat kulkea eri reittiä kuin lähetetyt paketit. IP –protokollan toimintaan liittyy olennaisesti nelitavuinen IP -osoite, joka kertoo paketin kohteen ja niiden avulla voidaan myös tietokoneet ja verkkolaitteet tunnistaa Internetissä. IP –protokollaa hyödyntävät myös muut verkkokerroksen protokollat: ICMP (Internet Message Protocol), jota käytetään mm. virheilmoituksiin sekä IGMP (Internet Group Management Protocol) jota käytetään silloin, kun halutaan lähettää UDP –paketteja useille vastaanottajille. Pakettien koko riippuu TCP/IP –protokollaa käyttävien osapuolten sopimuksesta ja yhteyden avauksessa on apuna MSS (Maximum Segment Size) –neuvottelu.

TCP/IP –protokollaperhe sisältää lisäksi useita muitakin protokollia, kuten esimerkiksi tiedostojen siirtoon tarkoitetun FTP -protokollan (File Transfer Protocol), sähköpostin lähettämiseen SMTP –protokollan (Simple Mail Transfer Protocol) sekä tiedonsiirtoon käytetyn HTTP –protokollan (Hypertext Transfer Protocol).

WWW-sivuja:

http://www.cs.uta.fi/~rr/tvpk/tvpk3.pdf http://koti.mbnet.fi/mrin/paattotyo/tcp_ip.html http://www.cs.uku.fi/~mhassine/VOH/Luennot/lu3.html

Kotitehtävä 4

Tehtäväkuvaus: Tunneilla käytiin läpi erilaisia siirtoteitä ja siirtoteillä käytettyjä tiedonsiirtomenetelmiä. Valitse jokin “tuttu” järjestelmä (esim. Oppimispäiväkirjaan valitsemasi, GSM, GPS, Digi-TV). Etsi verkosta tietoa kuinka juuri kyseisessä järjestelmässä tiedon siirto on hoidettu. Esim. Fyysinen siirtotie, Bittien esitys siirtotiellä, Modulointi etc. tekniikka, Datan esitysmuoto vs. signaalit

Kotitehtävä 4 ohessa liitteenä, aiheena digi-TV:n siirtotiet.

kotitehtava4_0337947.pdf

Kotitehtävä 5

Tehtäväkuvaus: Käyttöskenaariot Muodosta tietoverkkojen käyttöskenaario yhteen seuraavista ympäristöistä: Koti, Koulu, Kaupungin keskusta tai Lentokenttä. Mieti millaisia haasteita eri ympäristöt asettavat kommunikoinnille. Kuinka kurssilla opitut asiat tukevat eri ympäristöissä tapahtuvaa kommunikointia. Millaiset asiat muodostuvat näissä eri ympäristöissä merkittäviksi. Millainen verkkorakenne sopii ympäristöön ?

Työskentelen peruskoulussa opettajana, joten valitsin tämän tehtävän ympäristöksi koulun. Tietoverkoilla tarkoitetaan toisiinsa liitettyjä tietokoneita ja muita päätelaitteita. Tietoverkossa on käytössä verkotetut työasemat, levypalvelimet, tulostimet ja sähköpostipalvelimet. Tänä syksynä tietoverkkojen muutos on aiheuttanut paljon puhetta koulussamme, sillä useita asioita muuttui suhteellisen lyhyessä ajassa (muutos on edelleen käynnissä): käyttöjärjestelmä, WLAN kiinteän yhteyden rinnalle, koulun intranet-ympäristö, sähköposti, Wilma-ohjelmisto, käyttäjätunnukset, tukipalvelukäytänteet, uudet laitteet (dokukamerat, Smartboard, etäopetuslaitteet).

Verkkokäyttöjärjestelmä on ohjelmisto, joka ohjaa verkkoa ja sen viestiliikennettä. Se myös hallinnoi eri käyttäjien pääsyä verkon resursseihin. Uudistuksen myötä kaikilta koulun tietokoneilta pystyy kirjautumaan sekä hallintoverkkoon että oppilasverkkoon. Aikaisemmin hallintoverkon koneet olivat erikseen ja vaativat erilliset tunnuksensa. Kirjautumalla mille tahansa koulun koneista pääsee käsiksi omiin verkkokansioihin sekä koulun kaikkiin tulostimiin. Tämä on tärkeää erityisesti kouluissa, joissa on tilat sijoittuvat fyysisesti eri rakennuksiin, kuten koulussa jossa itse työskentelen.

Erityisesti hallintoverkossa on runsaasti sellaista tietoa, jotka eivät ole tarkoitettu julkiseen levitykseen, joten tietoturva-asioiden on oltava kunnossa. Tietoturvasta huolehtiikin verkkokäyttöjärjestelmä virustentorjuntaohjelmineen ja palomuureineen, sekä tietysti käyttäjillä on oma tärkeä roolinsa tietoturvasta huolehtimisessa (uloskirjautuminen, turvallinen salasana jne.) Ohjelmien asennukset ja päivitykset tehdään pääsääntöisesti keskitetysti verkon välityksellä ja järjestelmänvalvojan tunnuksillakin (jotka usein yhdellä opettajalla) voi tehdä vain rajoitettuja asennuksia. Käytännössä itse on mahdotonta asentaa ohjelmia. Työsähköpostia opettajat voivat käyttää myös kotikoneiltaan, mutta yhteyden avaaminen vaatii joka kerran tekstiviestillä saatavan pitkähkön varmennuskoodin. Opettajat voivat tarvittaessa hakemuksesta saada mobiililaitteisiinsa työsähköpostin ja synkronoidun kalenterin, mutta silloinkin on asennettava F-Secure puhelimeen.

Tänä päivänä koulussa tietoliikenne on kiinteä osa arkea ja tuo uusia vaihtoehtoja kommunikoinnille. Yhteydet kodin ja koulun välillä sujuvat lähes poikkeuksetta sähköpostin, sähköisen reissuvihkon tai Wilma-ohjelman avulla. Väittäisin, että yhteistyö ja tiedottaminen on vain tiivistynyt näiden sähköisten työkalujen kautta, vaikka ne eivät tietenkään täysin korvaa arviointikeskusteluja ja muita henkilökohtaisia tapaamisia. Ongelmana vielä on, ettei kaikkien kotona ole tietokonetta Internet-yhteyksineen. Tällöin on tiedotettava myös perinteisesti paperiviestein. Onneksi omalla luokallani tiedotukset ja yhteydenpito onnistuu täysin sähköisesti!

Viikoittainen ajankäyttö

  • Luentoviikko 1
    • Lähiopetus 7 h
    • Valmistautumista lähiopetukseen 1h: ennen ensimmäistä luentoa silmäilin luentomateriaalin läpi ja yritin saada aiheesta kokonaiskuvan
    • Kotitehtävien tekoa 2 h: luentopäiväkirjan kirjoittaminen ja samalla luin luennot uudemman kerran läpi, kokonaiskuva alkoi jo hahmottumaan. Tein myös ensimmäisen kotitehtävän.
  • Luentoviikko 2
    • Lähiopetus 3,5 h: luennoille vasta oman työpäivän jälkeen.
    • Valmistautumista lähiopetukseen 2 h
    • Kotitehtävien tekoa 3 h: kotitehtävä 2
  • Luentoviikko 3 ja sen jälkeen
    • Lähiopetus 7 h: syysloma tehokkaasti luennoilla 8-)
    • Valmistautumista lähiopetukseen 3 h: luentopäiväkirjan kirjoittaminen ja samalla taas luentojen läpilukeminen: haastavaa, kun edellisellä kerralla läsnä vain puolet luennoista. Nyt todellakin huomasin sen, miten suuri hyöty luennoilla läsnäolosta on.
    • Kotitehtävien tekoa 10 h: Kotitehtävät 3-5: materiaalin haku vei aikaa, samoin kotikoneen tietoliikenneongelmat…

Palaute

Protokolla ja ohjausinformaatio on periaatteessa sama. Protokollaon se itse toiminto mita ohjeusinformaatiolla toteutetaan. Kaavat eivät ole tärkeimpiä ainakaan muistamisen kannalta .. mutta oppiahan nekin antavat. Niillä voi perustella asioita.

Hyvät analyysit ja kotitehtävät.


Pääsivulle